Lasagnette

Hei, viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa! Kevätkuulumisiini sisältyy muun muassa kandityön kirjoittamista, ulkoilua ja uusien ruokien kokkaamista. Olen myös aloittanut mielenkiintoisessa, kesän ajan kestävässä harjoittelussa! Kandityöni kirjoitin härkäpapuun liittyen, tarkemmin entsyymeihin, jotka ovat härkäpaputuotteiden ei-toivottujen aromien synnyn taustalla. Keittiössä olen tosiaan tutustunut itselleni uudenlaisiin juttuihin ja mieheni innostuksen kautta siellä ovat valmistuneet lukuisat karibialaiset sapuskat. Itse olen edelleen vahvasti Suomi-Italia-akselilla.

Pastan tekeminen alusta asti jauhoista ja munasta (sekä vedestä), on alussa hieman haasteellista, kuten moni muukin asia. Tässäkin jo parin kerran jälkeen löytää otteen siihen, millainen taikinan tulee olla, jotta se muokkautuu hyvin.

Pastantekoon kannattaa varata riittävästi aikaa. Lisäksi tärkeää on oikea lämpötila niin takinaa työstäessä kuin pastan säilytyksessäkin ennen keittämistä. Kun taikinassa on hyvä koostumus, on sen muokkaaminen melko helppoa - pastakoneella, kaulimella, veitsellä tai käsin.

Pastataikina voidaan tehdä joko vain durumvehnäjauhoista, vedestä ja suolasta tai käyttää lisäksi kananmunaa. Kananmuna tuo rakenteeseen hieman sitkeyttä ja pehmeyttä ja sitä on usein tuorepastassa. Lisäksi siitä tulee keltaista väriä, mikä näyttää kivalta. Teollisuudessa tehtävän kuivapastan kosteuspitoisuus on noin 12 %, ja se säilyykin hyvänä usean vuoden ajan. Kotona tehtyä pastaa voi säilytää raakana jääkaapissa: ilman kananmunaa tehtyä noin viisi päivää ja kananmunan kanssa noin vuorokauden. Tosin suosittelen lämpimästi syömään pastan heti, sillä säilytyksessä sen rakenne huononee sen kuivuessa epätasaisesti ja lisäksi pasta saattaa olla yksi iso taikinamöykky säilytyksen jälkeen.

Tällainen lasagnette on tekijälleen kiitollinen ruoka, sillä siinä ei ole vaativaa tai aikaavievää pastan muotoilua ja levyt voi ja kannattaakin jättää melko paksuiksi. Lisäksi erilaisia mahdollisia täytteitä on vaikka millaisia!

Pastataikina 2 hlön annokseen

2 munaa

durumvehnäjauhoja

suolaa

Laita durum-jauhot (noin 2 dl) pöydälle keoksi ja tee keskelle kolo munia varten. Riko munat jauhojen keskelle. Lisää suola. Ala sekoittamaan raaka-aineita toisiinsa käsin pyörittäen munaa ja suolaa jauhojen joukkoon keskeltä lähtien. Jos taikina on täysin mureneva, lisää teelusikalla pieni määrä kylmää vettä. Taikina on valmis, kun se on kiinteä. Sitkoa on, mutta taikina on kuitenkin kuiva: vaivattavissa pöytätasoa vasten, muttei jää lainkaan kiinni. Jaa taikina kahteen osaan, pyöritä ne palloiksi ja laita päälle kelmua. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi, sillä viilentymisen jälkeen niitä on helpompi käsitellä.

Tee valmistelu pastan muotoilua varten: jauhota taso aivan kevyesti. Jauhota kevyesti myös tarjotin tai iso lautanen, jonka päälle laitat valmiis pastalevyt. Voit sirotella kevyesti jauhoja jokaisen pastalevyn päälle ja laittaa väliin keittiöpyyhkeen tai leivinpaperia, jonka taas jauhotat seuraavia pastalevyjä varten. Jos vain jääkapissa on tilaa, on valmiita pastalevyjä hyvä pitää siellä ennen keittämistä, sillä ne alkavat takertua huoneenlämmössä nopeasti.

Jos käytät pastakonetta, jaa kumpikin taikinapallo noin neljään osaan. Rullaa jokainen osa yksitellen aloittaen isoimmalla säädöllä ja pienentäen väliä joka kerta. Isoimmilla säädöillä taita taikina kahtia ja rullaa läpi. Näin taikinan kestävyys paranee. Tähtää kapeaan, pitkää taikinalevyyn. Jätä taikina aika paksuksi, sillä ohut taikina hajoaa helposti ja se on myös suutuntumaltaan liian hento tähän ruokaan. Leikkaa taikinalevy suunnilleen samankokoisiksi paloiksi.

Jos käytät kaulinta, voit kaulita kummankin taikinapallon isoksi levyksi jauhotetun pöydän päällä ja leikata siitä paloja veitsellä tai leikkausrullalla.

Täyte (2 hlölle)

Kastike:

5 tomaattia tai purkillinen kuorittuja tomaatteja (kirsikkatomaatteja)

2 valkosipulinkynttä

oreganoa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Lisäksi:

1 kesäkurpitsa

tuoretta basilikaa

purkkitonnikalaa

parmesaania

(vahvaa, pehmeähköä juustoa, esim. mustaleimaemmentalia)

Keitä kastike: kuumenna oliiviöljyä pannulla. Murskaa veitsen lappeella puolella valkosipuli joukkoon kokonaisena, ilman kuorta. Kun valkosipuli on paistunut öljyssä 1-2 minuutin ajan, lisää tomaatit isoina lohkoina tai säilyketomaatit. Lisää oreganoa, suolaa ja mustapippuria. Anna porista vähintään 30 minuutin ajan miedolla lämmöllä. Nestettä haihtuu ja maut tiivistyvät.

Kastikeen poristessa valmistele kesäkurpitsa: raasta puolet kesäkurpitsasta isoksi raasteeksi. Leikkaa toinen puoli ohuiksi siivuiksi. Raaste tulee lopuksi päälle. Paista siivuja oliivöljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet.

Raasta myös juusto valmiiksi.

Kuumenna tässä välissä uuni 175 asteeseen. Kun kastike ja muut täytteen on valmisteltu, keitä pastalevyt runsaassa, reippaasti suolatussa vedessä. Keittoaika: 2-3 minuuttia. Nosta levyt reikäkauhalla esim. leivinpaperin päälle.

Kokoa lasagnette: aseta uunilevylle leivinpaperin päälle pastalevyt. Laita päälle kastiketta, kesäkurpitsaa ja tonnikalaa. Laita päälle pastalevy ja kerros täytteitä. Tee annoksista 3-4-kerroksisia. Laita päälle kesäkurpitsaraastetta ja juustoraastetta. Laita uuniin noin 15 minuutiksi, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän rusehtavaa väriä.

BUON APPETITO!

P.S. Italian lainsäädännön mukaan vain 100-prosenttisesti durumvehnästä valmistettu pasta on pastaa. Pehmeästä vehnästä, saatikka sitten vehnän ja rukiin tai muun viljan seoksesta valmistettu tuote ei ole pastaa.

Parsakaali-pekonipasta

Parsakaali-pekonipastassa maistuu lehtipersilja ja hennosti minttu ja särmää se saa pekonista. Parsakaalit  hörytetään kypsiksi, ei kuitenkaan ihan löysäksi asti. Pastaksi sopii mielestäni parhaiten lyhyt versio, esimerkiksi penne tai vastaava, tällä kertaa käytin orecchiette-mallista pastaa. Hyvälaatuiseen pastaan kastike tarttuu hyvin ja sen "al dente" -kypsyysaste on helppoa arvioida - se ei kypsy hetkessä liian pehmeäksi.

Pohjana kastikkeelle käytin yrttiöljyä, jonka ohjeen näet klikkaamalla tästä! Yrttiöljyyn vielä vinkki: lisää oliiviöljyä varovaisella kädellä, jotta rakenne ei tule liian öljyiseksi ja liukkaaksi!

4 hengelle

noin 400 g parsakaalia

noin 300 g pekoni

yrttiöljyä (ohje täällä)

Tee yrttiöljy.

Pasta on nopea valmistaa, joten laita heti alussa pastavesi kiehumaan. Laita myös parsakaalin höyrytystä varten vesi kiehumaan.

Leikkaa parsakaali pienehköiksi kimpuiksi ja laita höyryttymään noin 7 minuutin ajaksi, kunnes ne ovat kypsiä, mutta sisällä on vielä napakkaa rakennetta.

Paista pekonia pannulla, kunnes se on rusehtavaa ja rapeaa.

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Kun pasta on lähes kypsää, laita pekoninpalat pannulle miedolle lämmölle (pesen välissä pannun pekoninrasvasta, toki rasvankin voi käyttää makua antamaan). Laita pannulle myös parsakaalit ja lämmitä hetki, jolloin myös parsakaalin ylimääräinen vesi haihtuu.

Lisää pannulle pastat ja yrttiöljy. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi mustapippuria!

Yrttiöljy pastalle

Pastakastikkeen pohjaksi syntyy hetkessä yrttiöljy, johon yhdistämällä esimerkiksi parsakaalia tai artisokkaa saa annokseen lisää ruokaisuutta. Kun aikaa on vähän, yrttiöljy on kätevä vaihtoehto.

Siihen tarvitset: minttua ja lehtipersiljaa, kumpaakin kourallisen verran (1 ruukku). Lisäksi oliiviöljyä ja 1/2 sitruunan mehu sekä hieman suolaa. Kaikki ainekset ajetaan sauvasekottimella tasaiseksi kastikkeeksi.

Joukkoon mukaan sopii: artisokka, höyrytetty parsakaali, paistetut jättikatkaravunpyrstöt ja moni muu.

Pasta yrttiöljyn ja artisokan kanssa.

Valokuvista: jostakin syystä kuvat näkyvät suuressa koossa epätarkkoina blogissa. Selvittelen, mistä se voisi johtua ja toivottavasti löydän ratkaisun!

Lihapullapasta

Oi, mikä yö, loistaa tähtien vyö, on niin kaunis bella notte... Jotenkin näin menee Kaunotar ja Kulkuri -elokuvassa italialaisen ravintolan pitäjän musisointi. Kohtauksessa Kaunottaren ja Kulkurin syömä lihapullaspaghetti herätti aina pienenä nälän ja kokkaustaitojen karttuessa aloin kokkailla lihapullapastaa. Se on edelleen yksi suosikkiruoistani ja resepti on jalostunut niin, että nykyään kelpuutan vain karitsanjauhelihan ja päällä on mielellään bufala-mozzarellaa. Karitsanjauheliha on maukkaampaa, kuin naudan jauheliha tai naudan ja sian jauhelihan yhdistelmä, ja siinä on vähän enemmän rasvaa, kuin paistijauhelihassa. Rasva tuo mehukkuutta ja osaltaan lisää myös makua, sillä lihassa makuaineet ovat sitoutuneet rasvaan. Mozzarellapallon puolikas annoksen päällä sulaa herkullisesti ja tuo annokseen pehmeyttä sekä bufala-mozzarella hyvää makua.

Ruoka saattaa tuntua työläältä lihapullien teon ja puolen tunnin kypsytysajan vuoksi, mutta käytännössä pullataikina on nopea tehdä, pullien pyrittäminen ei vie kauaa, sillä muodon ei tarvitse olla täydellinen, ja kypsymisen aikana voi keittää pastan sekä puuhailla muuta.

4 hengelle:

Lihapullataikina:

• 400 g karitsan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/4 dl korppujauhoja tai kuivaa leipää murskana taikka pienellä määrällä vettä pehmitettynä
• 1/2 tl kuivattua persiljaa tai pieni kourallinen tuoretta
• 1/2 tl kuivattua timjamia tai pieni kourallinen tuoretta
• 1/4 tl suolaa
• mustapippuria myllystä reilusti
• 1 kuivattu, minikokoinen punainen chilipalko tai 1/4 tuoretta, punaista chilipalkoa (keskivahva lajike)

Kastike:

• 2 purkkia tomaattimurskaa (noin 200 g/kpl)
• 1/4 dl punaviiniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl timjamia
• 1 tl oreganoa
• oliiviöljyä
• 1/4 tl suolaa
• mustapippuria myllystä

Päälle: tuoretta basilikaa ja bufala-mozzarellaa.

Tee ensin kastike: riko valkosipulinkynnen rakenne murskaamalla se veitsen lappealla puolella leikkuulautaa vasten. Nyt kuori irtoaa helposti. Lämmitä kattila ja lisää oliiviöljyä niin, että pohja peittyy juuri ja juuri ohuesti. Kuullota valkosipulinkynsiä noin 3 min ajan, kunnes ne ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi; silloin niistä on irronnut aromia ja suurin kitkeryys on taittunut. Lisää tomaattimurska, punaviini ja mausteet.

Lihapullat: sekoita kulhossa kaikki ainekset. Kuivatun chilipalon voi murskata sormin ja tuoreen chilin silputa pieneksi. Käytän tässä itse myös chilin siemenet. Vaivaa taikina käsin tasaiseksi. Pyörittele siitä reilunkokoisia palloja. Laita lihapullat kastikkeeseen kypsymään ja anna porista hiljakseen noin 30 minuutin ajan. Lihapullat kypsyvät jo noin 10 minuutissa kuumassa kastikkeessa, mutta maut syvenevät, kun kastikkeen antaa porista pidempään. Tarkista makua välillä ja lisää mausteita tarvittaessa.

Pasta: parhaiten ruokaan sopii spaghetti eli pitkä, ohut pasta tai tagliatelle eli nauhapasta. Laita pastavesi kiehumaan, kun olet laittanut lihapullat kastikkeen joukkoon. Lisää reilu hyppysellinen suolaa keitinveteen.

Laita pasta lautaselle, päälle kastiketta sekä tuoretta basilikaa ja puolikas mozzarellapallosta. Nauti täyteläisen punaviinin kanssa! herkkiä hetkiä lihapullapastan äärellä!

"Le stelle dor con il loro splendor, sono gli occhi della notte." (suora suomennos: kultaiset tähdet loistavat, ovat yön silmät - aah miten romanttista!)

Kaunotar ja Kulkuri nauttivat tähtikirkkaasta yöstä ja pastasta, kuva otettu elokuvan dvd:ltä.

Ragù bianco - Sianlihakastike pastalle

Teimme mieheni kanssa tätä pastaa Aglio & Olio -keittokirjasta (Saku Tuominen, Tuukka Koski ja Kimmo Kivilahti 2008, Tammi), ruoan nimi on "Rigatoni con ragù di maiale" eli rigatoni-pastaa sianlihastikkeen kanssa. Se muistuttaa ulkonäöltään kuin naudanliha-bolognese -kastiketta, mutta maku on aivan erilainen. Bolognialaisen jauhelihakastikkeenhan voi italialaisten mukaan valmistaa joko naudan- tai sianlihasta. Aromeja kastike saa varsiselleristä, porkkanasta ja valkoviinistä. Makujen syventämiseksi kastiketta haudutetaan noin 45 minuuttia, joten valmistukseen on hyvä varata reilusti aikaa. Ohjeessa pastana on rigatoni eli putkipastaa, jossa on melko suuri halkaisija, mutta keitimme tällä kertaa linguine-pastaa. Aglio & Olio -kirjassa raaka-aineille ei ole määriä ilmotettuina, lisäsin ne ohjeeseen. Myös oregano, suola ja pippuri ovat lisäämiäni, ja ohje on kirjoitettu omin sanoin.

Ruoassa käytetään porsaan jauhelihaa ja me jauhamme sen usein itse lihamyllyllä, nyt käytimme porsaan palapaistia.

4 hengelle

• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 isoa porkkanaa
• 1 iso varsi varsiselleristä
• 400 g porsaan jauhelihaa
• 2 dl valkoviiniä
• 1 kg tomaattimurskaa (2 pakkausta)
• oreganoa
• suolaa, mustapippuria
• tuoretta basilikaa

Oliiviöljyä paistamiseen.

Kuori porkkanat. Pilko sipuli, porkkanat ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappealla puolella ja pilko pieneksi. Laita kuumalle pannulle öljyä ja paista kasviksia siinä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja sipuli on makeutunut.

Lisää pannulle liha ja kypsennä muutaman minuutin ajan. Lisää valkoviini sekä tomaattimurska ja oregano, suola ja mustapippuria myllystä. Jätä hautumaan kannen alle miedolle lämmölle noin 45 minuutin ajaksi.

Tarkista makua hautumisen aikana ja lisää tarvittaessa oregano, suolaa tai pippuria. Lisää vettä, jos nestemäärä näyttää liian niukalta.

Keitä pasta reippaasti suolatussa, runsaassa vedessä.

Leikkaa tai revi basilika isoiksi palasiksi ja lisää se kastikkeeseen muutamaa minuuttia ennen tarjoilua. 

Kyytipojiksi annokseen parmesaania ja lasiin kuivaa valkoviiniä - buon appetito!

Suppilovahvero-mustatorvisienipasta

Sienet ovat kuuluneet Milanon-vaihtoaikani ohjelmaan eri tavoin: osallistuin yliopiston excursiolle kahdelle eri sienitilalle, ja olen syönyt kuluneen viiden kuukauden aikana enemmän sieniä, kuin viitenä viime vuonna yhteensä. Sieni-excuilla pääsimme tutustumaan kahteen erilaiseen, etupäässä herkkusieniä viljelevään yritykseen: ensimmäisessä niitä viljeltiin suuria määriä halleissa ja toisessa oli hiukan pienempiä viljelmiä luolastossa. Viljely lähtee liikkeelle sopivan alustan ja starter-kulttuurin valinnasta, ja sieltä ne kauniin pyöreät ja vaaleat sienet kasvavat. Aiemmin herkkujani olivat sienistä aromaattisimmat: suppikset, kantarellit, mustatorvisienet ja tryffeli. Nykyään olen myös herkkutatti-fani, mikä on tarttunut italialaisista. Herkkutatteja ei voi viljellä niiden monimutkaisempien tarpeiden vuoksi, ne ovat aina metsästä poimittuja. Herkkusienetkin ovat herkullisia, mutta suosin tosiaan enemmän voimakkaamman makuisia sieniä.

Italiassa herkkutatteja löytyy useimman kaupan hyllystä kuivattuina, ja ravintolan listoillakin niitä näkee paljon. Niitä syödään lähinnä pääruoaksi (secondo) lisukkeen, esim. paistettujen perunoiden tai keitetyn pinaatin kanssa. Myös risotossa niitä käytetään. Yksi suosikkiravintoloistani täällä, Rosa Nera Brerassa, tekee maistuvan herkkutatti-annoksen, missä sienet ovat paistettuina oliiviöljyssä valkosipulin ja persiljan kanssa.

Minulla oli täällä Milanossa mukana joululahjaksi saamiani kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joita olen käyttänyt pari kertaa risotossa ja kerran pastassa. Pastassa niiden maut tulevat eri tavalla esiin, kuin risotossa; risotossa niiden aromeja liukenee oliiviöljy-valkoviiniliemeen, kun taas pastassa vain oliiviöljyyn. Useimmat aromeista ovat rasvaliukoisia, joten öljykastikkeessa ne tulevat voimakkaammin esiin.

Pastan ohje 2 hengelle:

• 200 g kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä (tai jompia kumpia) tai 500 g tuoreita
• 1 shalottisipuli
• 0,5 dl oliiviöljyä
• pieni nippu lehtipersiljaa
• suolaa
• 0,5 sitruunan mehu
• mustapippuria

Laita pastavesi kiehumaan.

Leikkaa shalottisipuli pieniksi kuutioiksi. Pilko tuoreet sienet. Lämmitä osa oliiviöljystä (niin että pohja peittyy) pannulla. Lisää sipuli ja kuivat sienet. Jos käytät tuoreita sieniä, kuullota ensin sipulia hetkinen ja lisää sitten vasta sienet. Lisää öljyä, ripaus suolaa sekä hienonna joukkoon lehtipersilja.

Keitä pasta al denteksi.

Purista lopussa kastikkeen joukkoon 0,5 sitruunan mehu, tarkista maku ja lisää vielä suolaa tai sitruunamehua tarvittaessa. Rouhi annosten päälle mustapippuria ja nauti sitruunaveden tai kuohuviinin kanssa!

Milanon designviikko

Käytiin kahvilla Nespresson näyttelytiloissa.

Design-viikko oli Milanossa viime viikolla tiistaista sunnuntaihin. Siellä oli eri kaluste- ja materiaalivalmistajien näyttelytiloja, ja Rho Fierassa (messukeskus) oli suuret messut. Vaikka en itse olekaan kovin hyvin ajan tasalla designin suhteen, niin oli kiinnostavaa käydä näyttelytiloissa ja nautin myös siitä, että kaduilla oli vilkasta ja pop-up -ruokapaikkoja oli ilmestynyt sinne ja tänne. Löytyi näyttelytiloista myös joitain omaa silmääni miellyttäviä sisustusratkaisuja, lähinnä kylpyhuone- ja keittiökalusteista.

Tänään on superhelpon ruoan ilta, sillä keitin tortellinit ja tein salvia-voikastikkeen. Lisäksi on lihakaupasta haettuja prosciutto crudoa ja salame piccantea. Leipäkaupasta valitsin vakiosuosikkimme: ciabattaa ja suklaasalamia.

Kohta onkin jo vappu, festa del lavoro.

Alla siskoni ottamia kuvia design-viikoilta, poimin hänen otoksistaan mieluisimmat:

Yliopiston päärakennuksella oli paljon tapahtumaa.

Yliopistolla Panasonicin näyttely: led-lamppuihin tuli valo aurinkokennojen energiasta.

Keittiö: Varenna & Poliform.

Mattoja.

Varenna & Poliform. 

Mieheni on joskus uhannut hankkivansa meille kotiin kanan. Tällaistako se sitten olisi?

Varenna & Poliform. 

Tämäniltainen ruoka: tortellineja ja salviavoita sekä kinkkua ja salamia.

Simpukkapasta

Lähikaupan kalatiski on täynnä herkkuja, ja tällä kertaa päädyimme siskoni kanssa perinteiseen ratkaisuun ja valitsimme sinisimpukoita. Tiskin takana setä kysyi, haluammeko että ne pestään, ja vastattuamme "kyllä" hän laittoi ne korkeaan, teräksiseen sylinteriin, jossa ne olivat sitten pesussa muutaman minuutin ajan. Vastaavaa laitetta en ole nähnyt Suomessa. Saimme pestyt simpukkamme ja lisäksi ostoskorimme täydentyi valkoviinillä, timjamilla, persiljalla, valkosipulilla, majoneesilla ja vehnäleivällä.

Kotona testasimme simpukoiden elintilan kopauttamalla jokaista veitsen tylpällä päällä. Jos kuori sulkeutui, simpukka oli elävä, ja kuolleet heitettiin pois. Äyriäiset pilaantuvat nopeasti, kun kuolleena niissä olevat bakteerit lisääntyvät nopeasti ja voivat myös tuottaa toksiineja.

Teimme oheen valkosipulimajoneesin oikaistulla tavalla: emme valmistaneet sitä itse, vaan sekoitimme valmiiseen majoneesiin valkosipulia ja sitruunamehua. Siskoni halusi syödä simpukat leivän kanssa, ja minun teki mieli pastaa, joten oma annokseni koostui simpukkapastasta, parmesaanista ja leivästä.

Valmistimme simpukat traditionaaliseen tapaan valkoviiniliemeen, ohje 4 hengelle menee näin:

• 1-1,5 kg sinisimpukoita
• 1 pullo kuivaa valkoviiniä
• 1 iso sipuli
• 1 sitruunan mehu
• 3 valkosipulinkynttä
• 1/2 nippua tuoretta timjamia
• kourallinen lehtipersiljaa
• suolaa, mustapippuria
• oliiviöljyä

Oheen esim. leipää, pastaa, valkosipulimajoneesia.

Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota isossa kattilassa oliiviöljyssä. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää kattilaan. Kaada joukkoon reilusti valkoviiniä - koko pulloa ei kannata laittaa kerralla, vaan katsoa nestetarve tarkemmin myöhäisemmässä vaiheessa.

Leikkaa timjaminoksat pienemmiksi ja lisää liemeen. Joskus lehdet lähtevät hyvin irti, mutta usein varsin katkeilee sitä yrittäessä, jolloin oman kärsivällisyyteni raja on saavutettu ja leikkaan vain oksat pienemmiksi. Hienonna lehtipersilja ja lisää joukkoon. Lisää suola ja mustapippuri.

Kun liemi on porissut hiljalleen noin 5 minuuttia, tarkista maku. Lisää viiniä, yrttejä tai suolaa tarvittaessa. ja laita simpukat joukkoon, sekä sitruunamehu. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes simpukat ovat kypsyneet.

Nauti kuiva, viileän valkoviinin kanssa!

Ricotta-pinaattitäytteiset pastasimpukat

Ricotta-pinaattitäytteen maku on pehmeä ja siinä maistuu sitruuna. Ruoka on nopea valmistaa, ja halutessa sille sopii lisukkeeksi esimerkiksi kevyesti pannulla oliiviöljyssä paistetut kirsikkatomaatit tai vihreä salaatti. Täytetyt pastasimpukat kypsyvät uunissa 150 asteessa hyvin, mutta meillä ei tosiaan ole täällä uunia, ja käytin sen sijaan kannellista paistinpannua loppukypsennyksessä.

2 suurta kahden hengen annosta.


Pasta: suurta simpukkapastaa (conchiglioni).

Täyte:

• 250 g ricottaa
• 500 g tuoretta pinaattia
• 1 sitruunan kuori
• mustapippuria, suolaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Kypsennysliemi:

• 1 sitruunan mehu
• 1 dl vettä + 2 dl valkoviiniä 
• tai 3 dl vettä
• suolaa
• lehtipersiljaa, basilikaa ja/tai timjamia

Lopuksi päälle: yrttejä silputtuna, parmesaania, mustapippuria.

Laita pastasimpukat kiehumaan runsaaseen, suolattuun veteen. Ne keitetään vain puolikypsäksi, sillä loppukypsennys tapahtuu liemessä.

Pastan kiehuessa tee kastike: huuhtele pinaatit ja paista pannulla oliiviöljyssä 2 minuutin ajan; kunnes lehdet ovat pehmenneet. Lisää ricotta ja raasta joukkoon hienoksi raasteeksi sitruunankuori. Lisää suola ja mustapippuri. Hauduta 5 minuutin ajan.

Täytä kiehuneet pastasimpukat täytteellä.

Hienonna yrtit. Laita paistinpannulle vesi ja viini / pelkkä vesi, sekä sitruunamehu, suola ja yrtit. Nosta täytetyt pastasimpukat liemeen, liemen ei kuulu ulottua kovin korkealla, jotta sitä ei mene simpukoiden sisään ainakaan paljoa. Hauduta kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes pasta tuntuu olevan "al dente" -kypsyysasteessa.

Vaihtoehtoisesti tee viimeinen kypsennysvaihe 150-asteisessa uunissa, noin 10 min.

Hyvää ruokahalua!

Pancetta-ricottapasta

Eilen kirjoitin valmiiksi leikatuista elintarvikkeista ja tänään tein pastan pancettapalasista ja ricotasta. Pastalaaduista tagliatelle sopii mielestäni parhaiten tähän ruokaan. Ohje on helppo ja menee näin:

4 hengelle

• 200 g pancettaa
• 1 iso sipuli
• 400 g pehmeää ricottaa
• 0,5 dl vettä
• mustapippuria
• (suolaa)

Päälle parmesaania.

Leikkaa pancetta pienehköiksi suikaleiksi ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Paistamiseen ei tarvita rasvaa, sillä pancetta on yleensä tarpeeksi rasvaista. Laita ne pannulla ja paista melko kuumassa lämpötilassa, kunnes pancettat ovat kunnolla kypsät ja sipuli pehmennyt ja makeutunut. Lisää ricotta ja vesi ja mausta mustapippurilla. Anna porista hiljalleen 5 min, lisäten vettä välillä, jos kastike kuivahtaa liikaa, ja tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.

Käytin makeaa pancettaa eli possunlihaan oli lisätty suolan lisäksi sokeria. Se yhdessä ricotan sekä sipulin tuomien makeiden makujen kanssa sekä suolaisuus ja mustapippurin potku ovat hyvä yhdistelmä.

Ekat kokkaukset Milanossa

Vasikanleike, valkkari-kasvispastaa, parmesaania ja vuonankaalia.

Ensimmäinen päivä Milanossa meni pitkälti kävellessä, koska sillä tavalla kaupunkiin tutustuu parhaiten. Mukana ei ollut karttaa, joten suunnistin edellisten reissujen muistikuvien perusteella ja fiiliksen mukaan... yllättyen pari kertaa "ai taas mä oon täällä?". Sää on viileä, noin 2-3 C, mutta tuulettomuus ja kuivuus vähiä lumia lukuun ottamatta tekevät säästä miellyttävän. Kävelyn jälkeen menin läheiseemme ruokakauppaan. Täällä asuva siskoni oli kertonut, miten hyvät valikoimat siinä isossa perusmarketissa on, ja tosiaan: lihoissa  ja kaloissa oli valikoimaa niin lajeissa kuin ruhonosissa. Kaloja myydään kokonaisena, mikä on aivan mahtavaa. Öljyjä, viinejä ja pastoja on luonnollisesti runsaasti, ja juustovalikoima painottuu parmiggianoon, pecorinoon ja ricottaan. Vihannesvalikoima yrtit mukaan lukien on tosi iso. Valitsin eilen nopeasti valmistuvan ruoan, sillä kävely ja ulkonaolo oli kasvattanut sudennälän. Otin tiskistä valmiiksi leivitettyä vasikkaa, jossa oli päällä salvianlehtiä. Nappasin täysjyväpastaa, sipulia, tomaatteja, vuonankaalia rosmariinia, timjamia ja salviaa, ja viinihyllystä edullisen valkkarin.

Tuloksena syntyi vasikkaleikkeet valkoviini-kasvispastan kanssa. Ohessa vuonankaalia, josta pidän kovasti sen lempeän maun ja kivan rakenteen vuoksi.

Ostin siis vasikanleikkeet valmiina, tässä ohje jos valmistelet ne itse:

• vasikan ulkofilettä tai sisäpaistia noin 100 g / hlö (isot leikkeet: 150 g / hlö)
• 2 kananmunaa
• kourallinen jauhoja (esim. vehnä)
• 1 muna
• noin 1 tl suolaa

tuoretta salviaa
oliiviöljyä paistamiseen

Leikkaa vasikka tasakokoisiksi pihveiksi syynvastaisesti. Nuiji ohueksi (kattila hyvä työkalu, jos et omista nuijaa); huom. kelmu lihan alla ja päällä auttaa pitämään lihan eheänä ja estää nuijan tarttumisen lihaan. Riko muna laakeaan kulhoon ja riko rakenne. Laita lautaselle jauhoja ja sekoita niihin suolaa. Pyörittele leikkeet ensin jauhoissa, sitten munassa ja sitten taas jauhoissa. Nyt ne ovat valmiit paistettaviksi (tee tässä välissä pasta; kts. pastaohjeen loppuun).

Kasvis-valkoviinikastike (4 hengelle)

• 3 tomaattia
• 1 iso sipuli
• 5 valkosipulinkynttä
• 0,7 l kuivaa valkoviiniä
• 1/2 sitruuna (kuori raastettuna ja mehu)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia
• mustapippuria, suolaa

Päälle parmesaania halutessasi.

Kuori ja puolita sipuli, viipaloi ohuiksi suikaleiksi. Poista valkosipulien kovat kannat, kuori ja poista myös vihertävä, kitkerä sisus. Poista tomaateista kannat ja halutessasi kalttaa (kannan kohdalle ristiviilto, kiehuvaan veteen 30 sekunniksi, kuori). Pilko tomaatit 4 osaan.

Kuullota sipulia oliiviöljyssä, lisää sitten valkosipulit kokonaisina ja kuullota vielä hetki. Lisää tomaatit ja valkoviini sekä rosmariini, timjami, suolaa ja mustapippuria. Raasta sitruunankuori (ei valkoista, se kitkerää) joukkoon ja anna porista hiljalleen vähintään 20 minuutta tai kunnes tomaatit ovat pehmenneet. 

Keitä pasta. Lisää ihan lopussa kastikkeeseen sitruunamehu, sekoita pasta ja kastike keskenään.

Paista vasikanleikkeet kuumalla pannulla salvianlehtien kera reippaassa määrässä oliiviöljyä, jotta pinta rapeutuu. Salvia hieman kärsii tässä kuumuudessa, joten jos haluat säilyttää sen maun freesinä, lisää lehdet kokonaisina tai silppuna pannulle vasta ihan lopussa.

Jälkkäriksi söimme läheisestä pasticceriasta eli leivoskaupasta haettuja Nutella-täytteisiä cornettoja ja keksirullia.  

Meteorologi erittäin tärkeenä uniformu päällä.

Julian lemppari-kanapasta

Siskoni on suuri kanapastafani ja erityisesti hän pitää ysibaarin Pollo Limonellosta, joka on jogurttipohjainen, sitruunainen kanapasta. Annos on saanut idean siitä. En tiedä, mitä ysibaarin Pollo Limonellossa on, mutta näillä aineksilla tulee siskoni mukaan yhtä hyvä setti:

4 hengelle

• 500 g broilerin rintafileitä
• 700 g turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
• 2 sipulia
• 1 sitruuna (kuori raastettuna ja mehu)
• 2 tl kurkumaa, turmerikkiä, paprikajauhetta tai sahramia (tuovat kellertävän värin)
• suolaa, mustapippuria
• (sekaan lopuksi tuoretta korianteria)

Paistamiseen oliiviöljyä.

Paloittele broilerin rintafileet. Leikkaa syynvastaisesti ohuita siivuja (puolita isoimmat). Kuutioi sipulit pieneksi ja kuullota niitä pannulla tai kattilassa oliiviöljyssä. Lisää kanat ja paista noin 5 minuutin ajan, ei kuivakaksi. Lisää jogurtti, raastettu sitruunan kuori, turmerikki (tai muu) sekä suola ja pippuri ja anna porista hiljalleen 15-20 minuutin ajan. Keitä pasta. Kun kanaa paistaa alussa vain vähän ja antaa sitten muhia kuumassa jogurtissa, se tulee mureaksi ja meheväksi. Purista juuri ennen tarjoilua sitruunamehu kastikkeseen; lopussa lisättynä se ei ehdi juoksettaa kastiketta.

Punajuuri-vuohenjuustopasta

Helppo pasta, jossa punajuuren makeus, vuohenjuuston suolaisuus ja rosmariini muodostavat herkullisen yhdistelmän.

Annos kahdelle

• 4 pientä punajuurta
• 1 rkl kuivattua rosmariinia tai lehtiä tuoreesta
• oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria

Päälle chevreä: 2 isoa kiekkoa tai 4-6 pientä kiekkoa

Keitä punajuuria noin 30 min, niitä ei tarvitse kuoria. Leikkaa ne sitten pienehköiksi lohkoiksi. Kaada pannulle reilu loraus oliiviöljyä, niin että pohja peittyy kunnolla. Lisää kuumalle pannulle rosmariini ja punajuurilohkot sekä suola ja reilut rouhaisut mustapippuria myllystä. Paista vajaan 5 min ajan, ja sekoita keitetty pasta punajuurien kanssa.

Paista chevreviipaleita kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä kummaltakin puolelta noin 2 minuutin ajan. Pinta tulee kullanrusehtavaksi ja sisusta pehmenee hieman.

Sitten vaan chevret pastan päälle ja herkuttelemaan!