Paluu Suomeen ja Italian vaihdon parhaat hetket

Hiljaisuuden jälkeen on aika koota yhteen Italian vaihdon parhaat kulinaristiset hetket ja orientoitua suomalaisempaan ruokaan. Italialainen vaikute tulee tosin näkymään täällä vaihtoa edeltävää aikaa vahvemmin, heidän ruokakulttuurinsa jätti sen verran suuren vaikutuksen. Tauko kirjoituksessani johtui paitsi työntäyteisestä kesästä, viasta tietokoneeni näppäimistössä.

Suomen kesäherkkujen parhaimmistoa: metsämarjoja

Ennen kuin mennään Italian tunnelmiin, kerron, mitä italialainen kaverini tuumasi pari viikkoa sitten lauantaina Kauppatorilla suomalaisista marjoista sekä herneistä. Kiersimme toria ja hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisista marjoista. Italiassa saa hyviä mansikoita, vadelmia karhunvatukoita. Mustikat ovatkin siellä pensasmustikoita, ja metsämustikoita saa vain harvasta luomukaupasta. Ovatkohan luomukaupan punaherukatkaan Italialaisia? Lakat olivat italailaiselle kaverilleni uusi marja ja huomasin, ettei lakkojen makua ole kovin helppo kuvailla. Musta- ja punaherukoita hän ei ollut ennen nähnyt. Myös karviaiset olivat hänelle uusi tuttavuus. Maistelimme kaikkea, ja eniten hän piti mustikoista, joten ostimme niitä. Herneitäkin ostimme, sillä ne ovat niin makeita ja ihania. Italiassa herneitä käytetään paljon ruoanlaitossa (pelkät herneet, ei kuorineen) lähinnä paistettuina ja keitteyinä. Herneet ovatkin hänelle niin arkipäivää, ettei hän ollut niistä erityisen ihastuksissaan, toisin kuin minä. Kauppatorilta menimme istuskelemaan Kaivariin, jossa söimme (kesän viimeisessä) auringon paahteessa suomalaisia mustikoita ja herneitä sekä hänen tekemäänsä herkullista kinkku-mozzarella -focacciaa.

Seuraavaksi vaihdon tähtihetkiin. Moni niistä liittyy Milanoon sekä ruokaan, mutta elämyksiä on myös muualta Italiasta omilta reissuiltani sekä yliopiston excursioilta. Tässä rankkasadetta ikkunasta katsellessa siirtyy mukavasti takaisin noihin hetkiin...

Alkutuotannon maisemat maaseudulla

Ruokaostokset tiistai- ja lauantaimarkkinoilta

Aromirikkaat yrtit ja kasvikset sekä ruoanlaitto torilta ostetuista raaka-aineista

Vuohen tuorejuusto sekä erilaiset lihat: Parmankinkku, la coppa, salami...

Design sekä unelmieni keittiö, jota ihailin ikkunan takaa

Illalliset perheen ja ystävien kanssa ravintolassa ja kotona

Suklaasalami

Leipä sekä karppausbuumin puuttuminen

Risotton ja muiden italialaisten perinneruokien kokkaaminen ja nauttiminen

Yliopiston ekskursiot mm. balsamico- ja sienitiloille ja leipomoihin

Jäätelö, jota sai lähes joka korttelista, usein liikkeen tiloissa valmistettuna

Yliopiston hyvä automaatti-espresso

Viinit ja niiden saatavuus supermarketeista ja kotikadun liha- ja leipäkaupoista

Nutellakreppi

Grazie Italia!

Suppilovahvero-mustatorvisienipasta

Sienet ovat kuuluneet Milanon-vaihtoaikani ohjelmaan eri tavoin: osallistuin yliopiston excursiolle kahdelle eri sienitilalle, ja olen syönyt kuluneen viiden kuukauden aikana enemmän sieniä, kuin viitenä viime vuonna yhteensä. Sieni-excuilla pääsimme tutustumaan kahteen erilaiseen, etupäässä herkkusieniä viljelevään yritykseen: ensimmäisessä niitä viljeltiin suuria määriä halleissa ja toisessa oli hiukan pienempiä viljelmiä luolastossa. Viljely lähtee liikkeelle sopivan alustan ja starter-kulttuurin valinnasta, ja sieltä ne kauniin pyöreät ja vaaleat sienet kasvavat. Aiemmin herkkujani olivat sienistä aromaattisimmat: suppikset, kantarellit, mustatorvisienet ja tryffeli. Nykyään olen myös herkkutatti-fani, mikä on tarttunut italialaisista. Herkkutatteja ei voi viljellä niiden monimutkaisempien tarpeiden vuoksi, ne ovat aina metsästä poimittuja. Herkkusienetkin ovat herkullisia, mutta suosin tosiaan enemmän voimakkaamman makuisia sieniä.

Italiassa herkkutatteja löytyy useimman kaupan hyllystä kuivattuina, ja ravintolan listoillakin niitä näkee paljon. Niitä syödään lähinnä pääruoaksi (secondo) lisukkeen, esim. paistettujen perunoiden tai keitetyn pinaatin kanssa. Myös risotossa niitä käytetään. Yksi suosikkiravintoloistani täällä, Rosa Nera Brerassa, tekee maistuvan herkkutatti-annoksen, missä sienet ovat paistettuina oliiviöljyssä valkosipulin ja persiljan kanssa.

Minulla oli täällä Milanossa mukana joululahjaksi saamiani kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joita olen käyttänyt pari kertaa risotossa ja kerran pastassa. Pastassa niiden maut tulevat eri tavalla esiin, kuin risotossa; risotossa niiden aromeja liukenee oliiviöljy-valkoviiniliemeen, kun taas pastassa vain oliiviöljyyn. Useimmat aromeista ovat rasvaliukoisia, joten öljykastikkeessa ne tulevat voimakkaammin esiin.

Pastan ohje 2 hengelle:

• 200 g kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä (tai jompia kumpia) tai 500 g tuoreita
• 1 shalottisipuli
• 0,5 dl oliiviöljyä
• pieni nippu lehtipersiljaa
• suolaa
• 0,5 sitruunan mehu
• mustapippuria

Laita pastavesi kiehumaan.

Leikkaa shalottisipuli pieniksi kuutioiksi. Pilko tuoreet sienet. Lämmitä osa oliiviöljystä (niin että pohja peittyy) pannulla. Lisää sipuli ja kuivat sienet. Jos käytät tuoreita sieniä, kuullota ensin sipulia hetkinen ja lisää sitten vasta sienet. Lisää öljyä, ripaus suolaa sekä hienonna joukkoon lehtipersilja.

Keitä pasta al denteksi.

Purista lopussa kastikkeen joukkoon 0,5 sitruunan mehu, tarkista maku ja lisää vielä suolaa tai sitruunamehua tarvittaessa. Rouhi annosten päälle mustapippuria ja nauti sitruunaveden tai kuohuviinin kanssa!

Kesäkurpitsaa ja aprikoosia

Kauden kasviksista eniten esillä nyt täällä Pohjois-Italiassa ovat kesäkurpitsa ja aprikoosi. Niitä on tarjolla suuria laatikollisia kaupoissa ja torilla, ja olipa yliopiston lähistöllä viikko sitten aprikoosimyyntikin - joku möi oman tilan hedelmiä suoraan autosta.

Kesäkurpitsa on hyvin monipuolinen, sillä se sopii kylmiin ja lämpimiin ruokiin, ja miedon makunsa vuoksi sitä voi maustaa monilla eri tavoin. Kesäkurpitsoja, joissa olisi vielä kukka mukana, en ole nähnyt myytävän Suomessa. Erään läheiseni kasvimaalta olemme poimineet niitä, täyttäneet ja kypsentäneet. Täytteeksi sopii erilaiset tuorejuustot ja kypsytetytkin juustot, esim. gorgonzola. Esimerkkejä kesäkurpitsan käytöstä:

• kasvis- tai lihavartaat
• täytetyt kesäkurpitsat
• raikas lisuke raastetusta kesäkurpitsasta, sitruunamehusta ja korianterista
• kesäkurpitsarullat kasvistäytteellä
• kesäkurpitsan kukkia öljyssä paistettuina valkosipulin ja chilin kanssa ja jasmiiniriisiä
• juustolla täytetyt, kevyesti paistetut kesäkurpitsan kukat ja hyvää vaaleaa leipää (esim. ciabatta)

Aprikoosit ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta ne ovat mielestäni hyviä myös kuivattuina, esim. pekaanipähkinöiden tai manteleiden kanssa, taikka kuivakakussa makua tuomassa. Tuoreesta aprikoosista saa herkullisen jälkiruoan myös, kun sitä paistaa hetken pannulla voissa ja tarjoilee vaniljajäätelön kanssa.

Kesäkurpitsa-kanavartaat ja kurkku-korianterilisuke.

Tulinen kesäkurpitsa-tomaatti-kastike ja jasmiiniriisiä.

Mieheni tekemä ratatouille.

Kanasalaattia helteellä

Yli kuukauden hiljaisuuden jälkeen palaan blogin äärelle. Kommentteja olen käynyt lukemassa ja vastaamassa, mutta muutoin kulunut kuukausi on ollut hiljainen kirjoitusten suhteen. Aikaan on mahtunut mielenkiintoisia excursioita ja reissuja, tenttejä ja ryhmätöitä, vierailijoita Suomesta sekä helteisestä säästä nauttimista. Paluu Suomeen lähestyy, mikä tuntuu todella hyvältä. Paluu kotiin perheen ja ystävien luo. Italia on kuitenkin tehnyt entistä syvemmän vaikutuksen ja monet kokemukset täältä tulevat lämmittämään mieltä ja herättämään haikeita fiiliksiä jatkossa niitä ajatellessa. Onneksi olemme niin lähekkäin, että Italiaan pääsee tulevaisuudessa lomalle aina välillä. Myöhemmin blogiin on tulossa kooste näiden viiden kuukauden mieleenpainuvimmista hetkistä, painotettuna tietenkin ruokanäkökulmalla!

Tänään teimme siskoni kanssa jälleen raikkaan salaatin, joita suosimme paljon. Tässä + 30 asteessa kevyt ja kunnolla maustettu ruoka maistuu!

2 hengelle:

• 300 g maustamattomia kanan rintapaloja
• 400 g tomaattia
• 1 kevätsipulin varsi ja pää
• 1 iso kurkku (osa salaattiin, osa jogurttikastikkeeseen)
• iso nippu salaattia
• lehtipersiljaa tai mintunlehtiä
• 100 g cashew-pähkinöitä
• 1 sitruunan mehu
• kanan paistamiseen: kuivattua chiliä, oreganoa tai yrttimausteseosta, 3 valkosipulinkynttä, mustapippuria ja suolaa

Jogurttikastike: 250 g maustamatonta jogurttia, 1/4 kurkkua, 1 pieni valkosipulinkynsi.

Tee ensin jogurttikastike: raasta kurkkua jogurtin sekaan ja raasta raastimen hienoimmalla terällä, tai purista valkosipulinkynsi sekaan. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa sillä välin, kun teet salaatin.

Paista kanafileet pannulla mausteiden kanssa. Lisää loppuvaiheilla cashew-pähkinät pannulle. Leikkaa kana isohkoiksi viipaleiksi. Revi salaatti kulhoon. Pilko tomaatit, kurkku ja kevätsipuli pieniksi. Silppua lehtipersilja tai minttu. Lisää kasvikset ja yrtit sekä kana ja cashew-pähkinät salaatin joukkoon, purista sekaan sitruunan mehu, ja sekoittele.

Nauti salaatti ja jogurttikastike viileän, keskitäyteläisen valkoviinin (esim. Sauvignon blanc -rypäleestä), vichyn tai sitruunaveden kanssa!

Äitienpäivä

Äitienpäiväkakku erään konditorian ikkunassa.

Tänä vuonna emme siskoni kanssa viettäneet äitienpäivää perinteisesti äidin ja mummien kanssa, vaan tädeistämme kaksi oli luonamme täällä Milanossa. Lisäksi toinen heistä on minun, ja toinen siskoni kummitäti. Rakkaitten tätiemme kanssa kiertelimme kaupungilla, kävimme näyttelyissä ja kurkistamassa muutamiin upeisiin kirkkoihin sekä söimme hyvin.

Eilen, äitienpäivänä, söimme kotona. Alkuun oli parmesaania ja balsamicoviinietikkaa sekä erilaisia lihoja. Pääruoaksi olimme päättäneet tehdä kevyen salaatin ja siihen tuli verkkomelonia, fetaa, kirsikkatomaatteja, lehtipersiljaa ja oliiviöljyä. Pamesaani oli toki Parmigiano reggiano Parmasta eli sitä aitoa, ja viinietikka Modenasta. Lihat olivat parmankinkkua, salame piccantea, coppaa (sian niskaa) sekä mortadellaa (keittomakkaraa). Jälkiruoaksi nautimme tiramisua, joka oli valmiina ostettu.

Insipiraation parmesaaniin viinietikan kera sain Modenasta, jossa olin opiskelijoiden järjestämällä vierailulla lauantaina. Siellä oli aperitivolla parmesaania 25 vuotta vanhan punaviinietikan, "aceto balsamico di Modenan" kanssa. Juomaksi oli tilan lambrusco-viiniä. Oli kaunis päivä, niin sään kuin tiluksien ja isäntäperheen vieraanvaraisuudenkin puolesta. Punaviinietikat kypsyivät vanhoissa puutynnyreissä vanhassa, kivirakenteisessa tallissa. Viileässä tilassa oli huumaava puun ja viinietikan tuoksu. Päivä antoi tosiaan miellyttäviä aistielämyksiä, mutta myös tuhdin tietopaketin viinietikan ja lambruscon valmistuksesta viiniköynnösten viljelystä tuotteiden jakeluun saakka.

Meloni-fetasalaatti 4 hengelle: 

• 1 verkkomeloni
• 200 g fetaa (mielellään vuohen- ja lampaanmaidosta valmistettua)
• 300 g kirsikkatomaatteja
• nippu lehtipersiljaa (minttukin sopii hyvin)
• loraus oliiviöljyä
• salaattia, esim. jäävuorisalaattia
• (mustapippuria)

Kuori meloni ja kuutioi se. Puolita kirsikkatomaatit. Revi kulhoon fetanpala isohkoiksi palasiksi, sillä se hajoaa pienemmäksi sekoituvaiheessa. Leikkaa lehtipersilja isohkoksi silpuksi ja lisää joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy ja sekoittele ainekset keskenään.

Revi lautasille salaattia ja laita päälle meloni-fetasekoitusta. Päälle voi rouhia myös mustapippuria.

Parmigiano reggiano ja aceto balsamico di Modena.

Vasemmalla salame piccante
Ylhäällä keskellä coppa
Oikealla prosciutto crudo di Parma
Keskellä mortadella

Alkupalat.

Kevyt pääruokamme: meloni-fetasalaatti.

Kanaa kuohuviinissä

Onpa siinä ruoalla juhlallinen nimi! Tällainen annos on hyvä tehdä silloin, kun jääkaapissa on ylimääräistä valko- tai kuohuviiniä. Monille ei tietysti käy niin, että varsinkaan kuohuviiniä jäisi yli, mutta täällä Italiassa ostamme välillä siskoni kanssa parin euron kuohuviinipullon, josta juomme yhdet-kahdet lasilliset. Mausteena ruoassa on fenkolinsimeniä sekä yrttimausteseosta sekä makua antamassa myös valkosipulia ja sitruunaa. Ohje on simppeli versio kunnon kanapadasta, jossa kokonaista kanaa on haudutettu uunissa pitkään, mutta tässäkin maut ehtivät syventyä mukavasti, jos sitä hauduttaa 30 minuuttia.

Ruoka valmistuu vaivattomasti ja melko nopeasti ja sen lisukkeeksi sopivat esimerkiksi itsetehdyt ranskalaiset tai salaatti.

2 hengelle:

• 400 g kanan rintafilettä
• vajaa puoli pulloa valkoista kuohuviiniä tai valkoviiniä
• pieni nippu kevätsipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/sitruunan kuori ja mehu
• 1 tl fenkolinsimeniä
• suolaa, mustapippuria
• oliiviöljyä paistamiseen

Leikkaa kevätsipulit kokonaan (valkoinen ja vihreä osa) ohuiksi viipaleiksi. Paista oliiviöljyssä kanan rintafileitä valkoisten osien kanssa melko miedolla lämmöllä noin 5 minuutin ajan.

Lisää kuohuviini/valkoviini, kevätsipulin vihreät osat sekä valkosipulinkynsi silputtuna ja mausteet. Raasta joukkoon myös 1/2 sitruunan kuori - vain keltainen osa, sillä valkoinen on kitkerän makuista.

Hauduta kevyesti kiehuvassa liemessä vähintään 20 minuuttia, mutta jos aikaa on, niin reilun puolen tunnin ajan. Huom! Oikein paksuille fileille minimihaudutusaika on 30 min. Lisää lopussa sitruunamehu, niin sen maku pysyy raikkaana.

Nauti lisukkeiden kanssa ja kaada ihanaa, maistuvaa lientä myös lisukkeiden päälle!

Ruokaisa bruschetta

Jos sinulta löytyy hieman kuivahtanutta leipää ja jääkaapista tomaattia ja vaikka sipulia, alkaa kasassa olla bruschettan ainekset. Tällainen leipä täytteillä vie pienemmän nälän, ja runsaammilla täytteillä ja salaatin kanssa se on riittävä vaikka iltaruoaksi. Tein bruschettaan päällysteen tällä kertaa munkinparrasta (käyttötapa paljolti kuin tuoreella pinaatilla), tomaatista, valkosipulista, oliiviöljystä ja sitruunamehusta. Päälle sulatin juustonjämät ja paistoin muutaman edellispäivältä jääneen ilmakuivatun kinkun siivun.

Ainekset 2 hengelle:

• 2 paksua siivua leipää (kaikki leivät sopivat, suosikkini ovat maalaisleipä sekä ruisleipä)
• 2 tomaattia
• iso kourallinen pinaatinlehtiä (käytin nyt munkinpartaa)
• 1 iso valkosipulinkynsi
• paistamiseen oliiviöljyä
• 1/2 sitruunan mehu
• mustapippuria, suolaa
• kuivattua oreganoa tai timjamia tai tuoreita yrttejä, esim. basilikaa

Oheen salaattia.

Leikkaa tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja hienonna valkosipuli. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista siinä pinaatinlehtiä nopeasti, kunnes ne ovat pehmenneet hieman. Lisää pannulle valkosipuli ja tomaatit, yrtit, ja kuullota vielä hetki. Purista joukkoon sitruunamehu ja hieman suolaa sekä rouhi sekaan mustapippuria.

Laita täyte leipäsiivujen päälle ja kaada myös kaikki neste pannulta leipien päälle.

Helppoa ja herkullista!