Kana- ja jättikatkarapuvartaita grillissä

Viikonloppuna laitettiin taas Weberin pallogrilli tulisille hiilille! Punaisessa hehkussa kypsyi vartaissa teriyaki-maustettua kanaa sekä jättikatkarapuja. Niiden seurana olivat mehukas, hieman tulinen mangosalsa sekä avokadotahnaa. Lisäksi oli valkosipulimajoneesia, joka sopii loistavasti sekä kanan että ravun kanssa. Kanat ja jättikatkaravut marinoitiin, ja kanoihin marinointi tuo mielestäni enemmän säväystä kuin rapuihin, jotka taas ovat erittäin herkullisia myös ilman marinointia.

Appelsiini-inkiväärimarinoidut jättikatkaravut (4:lle)

500 g raakoja jättikatkaravunpyrstöjä pakasteena

1 appelsiini (mehu ja kuori)

1 tl tuoretta inkivääriä hienona raasteena
3 valkosipulinkynttä raastettuina

1/2 kuivattu iso chilipalko, keskivahva

1/2 dl oliiviöljyä (tai rypsi- tai pähkinäöljyä)
1/2 tl maustepippuria

suolaa

Tee marinadi: Pese appelsiini ja raasta siitä kuori. Purista appelsiinista mehu. Kuori valkosipuli sekä tuore inkivääri ja raasta hienoksi raasteeksi. Jos haluat tulisen maun, leikkaa kuivattu chili siemenineen joukkoon, muuten poista siemenet ja sisuksen valkoinen osa ennen leikkaamista. Lisää seokseen öljy, suolaa ja mautsepippuria, tarkista maku.

Sulata jättikatkaravunpyrstöt jääkapissa (n. 2 h). Valuta vesi pois lävikössä ja painele kevyesti pinta kuivaksi, jotta marinadi imeytyy rapuihin paremmin.

Sekoita ravut marinadiin ja anna marinoitua jääkaapissa noin 2 tunnin ajan. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne vähintään puoli tuntia ennen grillausta kylmään veteen likoamaan. Grillauksen aikana sivele rapuja marinadilla. Kypsymisaika on noin 3 minuuttia/puoli, grillin lämpötilasta riippuen. Myös pannulla valmistaminen onnistuu, mutta lämmön on oltava korkea!

Teriyaki-kanavartaat (4:lle)

800 g maustamatonta kananrintaa

1/2 dl teriyaki-kastiketta

Leikkaa kananliha joko pitkulaisiksi, kapeahkoiksi suikaleiksi tai kuutioiksi. Laita teriyaki-kastike kulhoon ja kanapalat marinoitumaan kastikkeeseen jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne vähintään puoli tuntia ennen grillausta kylmään veteen likoamaan.

Pujota kanapalat vartaisiin. Grillauksen aikana seesaminsiemenet saavat paahteista makua, joka sopii hyvin teriyaki-kastikkeen makean vivahteen kanssa. Kanat kypsyvät grillissä noin 15 minuutissa, kääntele niitä välillä.

Päälle voit ripotella esim. seesaminsiemeniä tai tuoretta korianteria.

Mangosalsa

2 kypsää mangoa

1/2 chiliä, keskitulinen

2 pientä jalopenoa

1 kourallinen korianteria

1/2 rkl öljyä (oliivi- tai pähkinäöljy)

1 tl rouhittua maustepippuria

suolaa

Kuori mangot pieniksi kuutioiksi. Leikkaa chili ja jalopeno ohuiksi viipaleiksi. Jos haluat tulista, käytä siemenet ja sisuksen valkoinen osa, muutoin poista ne. Leikkaa korianteri silpuksi.

Sekoita kaikki ainekset ja salsa on valmis!

Valkosipulimajoneesi

2 keltuaista
oliivi- ja rypsiöljyä (50:50-suhde)
noin 1 tl Dijon-sinappia
1 iso valkosipulinkynsi
noin 3 anjovis-filettä
noin 2 rkl sitruunamehua

Erottele keltuaiset kulhoon. Ala lisäämään öljyä, ensin ruokalusikasta tippa kerrallaan; näin öljyä ei valahda alussa liikaa. Vispaa koko ajan. Tippoja on hyvä laittaa noin 2:n ruokalusikallisen verran, sitten öljyä voi alkaa lisäämään ohuena nauhana. Jo alussa näkee, alkaako emulsio muodostumaan vai erottuuko öljy keltuaisista. Kun emulsio onnistuu, öljyä voi lisätä nauhana, mutta kuitenkin vähitellen ja isompia lorauksia välttäen. Vispaa koko ajan. Lisää välillä sinappi ja sitruunamehua noin 1 tl kerrallaan ja valkosipulia (puserrin tässä kätevä). Vielä niiden lisäyksen jälkeen voit jatkaa öljyn lisäämistä, edelleen varoen.

Jos öljyä lisää liian nopeasti tai liian paljon, öljyosa erottuu ja kastikkeen rakenne juoksettuu. Muista ainesten lisääminen koko ajan maistellen, sillä aina voi lisätä, mutta pois ei voi ottaa. Varsinkin valkosipuli voi liikana olla läpitunkeva.

Kun kastikkeen koostumus on melko jäykkä, mutta kuitenkin valuva ja maku hyvä, se on valmis.

Avokadosalsan ohje löytyy täältä.

Grilli kuumaksi ja ruuan kylkeen kivennäisvettä, valkoviiniä tai vaaleaa olutta!

Kuohuviinilasillinen kumiveneilyn jälkeen 

Kesäkurpitsa kuin pasta

Kesäkurpitsasta saa raastamalla pitkää ja taipuisaa suikaletta, joka maistuu ihanalle erilaisten kastikkeiden kanssa. Kesäkurpitsa jätetään raa'aksi, joten se on hyvin raikkaan makuista. Siskoni teki raastetun kesäkurpitsan kastikkeen kurkusta, tomaatista, sitruunamehusta ja cayennepippurista. Annoksessa oli lisäksi avokadoa sekä viinisuolaheinää, josta tulee vähän suolaista makua ja vihreää sekä punaista väriä. Lopuksi sekaan paahdettiin seesaminsiemeniä.

Annos kahdelle

1 vihreä kesäkurpitsa

1 keltainen kesäkurpitsa

1 kurkku

2 tomaattia

2 avokadoa

2 sitruunaa
kourallinen korianteria

1/4 tl cayennepippuria

suolaa

viinisuolaheinää (noin 1/2 puskaa)

seesaminsiemeniä

Kuori kesäkurpitsat ja kurkku. Käytä 1/2 kurkusta "pastaan", 1/4 kastikkeeseen ja 1/4 kuutioina ruokaan. Raasta kesäkurpitsat ja kurkku esim. parsankuorijalla tai mandoliinilla ohuiksi, leveiksi suikaleiksi. Leikkaa 1/4 kurkusta ja avokado pieniksi kuutioiksi. 

Tee kastike kuorimattomasta tomaatista, 1/4 kurkusta, korianterista ja kahden sitruunan mehusta esim. sauvasekottimella, ajamalla ohueksi liemeksi. Mausta suolalla ja cayennepippurilla. Sekoita kesäkurpitsasuikaleiden joukkoon. Lisää kourallinen viinisuolaheinää.

Paahda seesaminsiemeniä pannulla, kunnes pinta on kullanruskea. Siemenet palavat helposti! Lisää ne ruokaan.

Nauti sellaisenaan tai esim. leivän kanssa!

Maaseudun ja ahdin antimia

Vietimme serkkuni kanssa viikonlopun maalla ja nyt onkin levännyt olo! Hiljaisuudessa sai nukuttua makeasti ja kauniit maalaismaisemat hellivät silmää. Luonnon antimista raparperit olivat kypsiä ja metsämansikoista osa oli jo valmiita syötäväksi. Myöhemmin kesällä pihapiiristä löytää piparminttua ja kasvimaalta perunaa, ja syksyllä puutarhan omenapuiden sekä muutaman luumupuun sato on valmista. Mustikat ja sienet kuuluvat toki myös loppukesän herkkuihin, tosin oma sienitutkani ei havaitse apajia kovinkaan usein.

Ruokaa laittaessamme käytimme raparperia mehuun, kakkuun ja lettujen täytteeksi. Minäkin, joka käytän sokeria yleensä liian vähän, olen oppinut lisäämään sitä riittävästi raparperin happamuuden taittamiseksi. Mehun koostumuksesta näkeekin, että siinä on runsaasti sokeria (arviolta 5 %), mutta maku ei kuitenkaan ole liian makea. Raparperikakkua tehdessä meidän kahden visiot sekoittuivat ja ne näköjään tärmäsivät kumoten toisensa, sillä kakku ei kohonnut uunissa paljoa ja siitä tuli melko pliisu. Raparperistä ja kaardemummasta tullut maku oli kuitenkin hyvä. Lettujen täytteenä oli kermavaahdon lisäksi voin ja sokerin kanssa paistettua raparperiä.

Mehun ohje aukeaa tästä linkistä. Laitoimme mehuun mintun sijasta basilikaa. Sokerista osa korvattiin hunajalla, joka oli työkaverilta saatua itsetuotettua luomuhunajaa. Hunaja toi mehuun ihanaa makua!

Lettujen täytteestä tulee herkullista, kun leikkaa raparperit kuorimattomina noin 1-2 cm:n paksuisiksi paloiksi ja paistaa niitä voissa noin 5 minuutin ajan melko korkeassa lämpötilassa. Sokeri lisätään loppuvaiheilla ja se saa karamellisoitua.

Illallinen rakennettiin taimenen ympärille. Sen kanssa oli piparjuurikermaviiliä, uusia perunoita (siikli), salaattia ja hummusta ilman valkosipulia ja runsaan sitruunamehun kera. Taimenen sisään laitettiin tuoretta timjamia, suolaa sekä sitruunasiivuja ja se kääräistiin kasteltuun sanomalehtipaperiin. Paketti kypsyi kaasugrillissä 35 minuuttia. Märän sanomalehtinyytin sisällä kala pysyy mehevänä ja kypsyy hitaasti, jolloin se ehtii saamaan maku yrteistä ja sitruunasta. Kostuta sanomalehtipaperit kauttaaltaan ja hyvin, jotteivät ne syty grillissä.

Raparperit löytyivät navetan päädystä.

Raparperimehu.

Lettuja karamellisoidun raparperin ja kermavaahdon kanssa.

Luomuhunajaa Hausjärveltä. Pienellä mehiläisfarmilla tuotettua ja todella hyvää.

Taimen kypsyi kastellun Hesarin sisällä.

Valmis kala oli saanut timjamin ja sitruunan makua.

Illallinen katettuna!

Kanahampurilainen

Kanahampurilainen ja uunijuurekset ovat herkullinen yhdistelmä ja helppoa valmistaa isollekin porukalle. Kuten viime aikoina keittiömme tuotoksissa muutenkin, tässäkin annoksessa maistuvat korianteri ja lime, ja makuja tulee myös muista mausteista. Kanapihvi sai mehukkuutta parsakaalista sekä tuoreista yrteistä ja se sai seurakseen perinteisesti jäävuorisalaattia sekä tomaattia, sipulia ja lisäksi limemajoneesia. Kylkeen teimme uunijuurekset, jotka ovat kauniin värisiä ja maut vaihtelevat punajuuren ja bataatin makeudesta suolaisempaan perunaan.

Tällä kertaa sämpylät olivat valmiina ostettuja, mutta tämän linkin takaa löytyy huippuhyvä ohje pehmeille ja kuohkeille hampurilaissämpylöille!

Kananlihan ja muiden pihviainesten jauhamisessa käytimme silppuria, jossa on pyörivä terä ja leikkausjälki on karkea. Blenderillä tai sauvasekoittimella massasta saattaa tulla liian tasainen, jolloin se voi jäädä löysäksi ja vaikeasti muotoiltavaksi. Vaihtoehtona on ostaa kananjauhelihaa ja leikata muut ainekset joukkoon pieneksi veitsellä.

Uunijuurekset 4 hengelle

300 g kiinteää perunaa

300 g punajuurta

300 g porkkanaa tai lanttua

Oliiviöljyä

Suolaa

(Timjamia tai rosmariinia)

Pese perunat ja porkkanat ja kuori punajuuret ja lantut. Leikkaa juurekset reilunkokoisiksi tikuiksi tai lohkoiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Uuniin menee ensin punajuuret, sillä ne kypsyvät hitaimmin. Kaada uunipellille punajuurien päälle vähän oliiviöljyä. Seuraavaksi (15 minuutin jälkeen) voi laittaa samaan aikaan perunat ja lantut/porkkanat. Porkkanat kypsyvät kaikken nopeiten, joten ne voi myös lisätä viimeisimpänä. Kaada juuresten päälle oliiviöljyä ja halutessasi ripottele timjamia/rosmariinia. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuutin ajan tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Ripottele lopukse päälle suolaa (esim. Maldon).

Kanapihvit 4 hengelle

500 g maustamattomia kanafileitä

150 g parsakaalia

Kourallinen tuoretta korianteria

1 rkl sitruunamehua

1 iso valkosipulinkynsi

Mustapippuria

Suolaa

Leikkaa kanafileitä sekä parsakaalia pienemmiksi veitsellä. Leikkaa korianteri karkeaksi silpuksi ja hienonna valkosipuli. Laita ainekset silppuriin ja purista joukkoon sitruunamehua. Lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Aja tasaiseksi silppurilla.

Avokadotahnan ohje löytyy täältä, samoin majoneesin. Majoneesin joukkoon voi sekoittaa esim. suolakurkkua pieniksi kuutioiksi leikattuna tai espanjalaiseen tyyliin sen voi muuntaa aioliksi maustamalla sen valkosipulilla ja tilkalla sitruunamehua.

Väliin laitoimme salaattia, punasipulia ja tomaattia. Jos kokkaat isolle porukalle, voit tehdä valmiiksi kanapihvit ja lämmittää ne lopuksi uunissa.

Hyvää ruokahalua ja lämmintä viikonloppua!!

Lasagnette

Hei, viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa! Kevätkuulumisiini sisältyy muun muassa kandityön kirjoittamista, ulkoilua ja uusien ruokien kokkaamista. Olen myös aloittanut mielenkiintoisessa, kesän ajan kestävässä harjoittelussa! Kandityöni kirjoitin härkäpapuun liittyen, tarkemmin entsyymeihin, jotka ovat härkäpaputuotteiden ei-toivottujen aromien synnyn taustalla. Keittiössä olen tosiaan tutustunut itselleni uudenlaisiin juttuihin ja mieheni innostuksen kautta siellä ovat valmistuneet lukuisat karibialaiset sapuskat. Itse olen edelleen vahvasti Suomi-Italia-akselilla.

Pastan tekeminen alusta asti jauhoista ja munasta (sekä vedestä), on alussa hieman haasteellista, kuten moni muukin asia. Tässäkin jo parin kerran jälkeen löytää otteen siihen, millainen taikinan tulee olla, jotta se muokkautuu hyvin.

Pastantekoon kannattaa varata riittävästi aikaa. Lisäksi tärkeää on oikea lämpötila niin takinaa työstäessä kuin pastan säilytyksessäkin ennen keittämistä. Kun taikinassa on hyvä koostumus, on sen muokkaaminen melko helppoa - pastakoneella, kaulimella, veitsellä tai käsin.

Pastataikina voidaan tehdä joko vain durumvehnäjauhoista, vedestä ja suolasta tai käyttää lisäksi kananmunaa. Kananmuna tuo rakenteeseen hieman sitkeyttä ja pehmeyttä ja sitä on usein tuorepastassa. Lisäksi siitä tulee keltaista väriä, mikä näyttää kivalta. Teollisuudessa tehtävän kuivapastan kosteuspitoisuus on noin 12 %, ja se säilyykin hyvänä usean vuoden ajan. Kotona tehtyä pastaa voi säilytää raakana jääkaapissa: ilman kananmunaa tehtyä noin viisi päivää ja kananmunan kanssa noin vuorokauden. Tosin suosittelen lämpimästi syömään pastan heti, sillä säilytyksessä sen rakenne huononee sen kuivuessa epätasaisesti ja lisäksi pasta saattaa olla yksi iso taikinamöykky säilytyksen jälkeen.

Tällainen lasagnette on tekijälleen kiitollinen ruoka, sillä siinä ei ole vaativaa tai aikaavievää pastan muotoilua ja levyt voi ja kannattaakin jättää melko paksuiksi. Lisäksi erilaisia mahdollisia täytteitä on vaikka millaisia!

Pastataikina 2 hlön annokseen

2 munaa

durumvehnäjauhoja

suolaa

Laita durum-jauhot (noin 2 dl) pöydälle keoksi ja tee keskelle kolo munia varten. Riko munat jauhojen keskelle. Lisää suola. Ala sekoittamaan raaka-aineita toisiinsa käsin pyörittäen munaa ja suolaa jauhojen joukkoon keskeltä lähtien. Jos taikina on täysin mureneva, lisää teelusikalla pieni määrä kylmää vettä. Taikina on valmis, kun se on kiinteä. Sitkoa on, mutta taikina on kuitenkin kuiva: vaivattavissa pöytätasoa vasten, muttei jää lainkaan kiinni. Jaa taikina kahteen osaan, pyöritä ne palloiksi ja laita päälle kelmua. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi, sillä viilentymisen jälkeen niitä on helpompi käsitellä.

Tee valmistelu pastan muotoilua varten: jauhota taso aivan kevyesti. Jauhota kevyesti myös tarjotin tai iso lautanen, jonka päälle laitat valmiis pastalevyt. Voit sirotella kevyesti jauhoja jokaisen pastalevyn päälle ja laittaa väliin keittiöpyyhkeen tai leivinpaperia, jonka taas jauhotat seuraavia pastalevyjä varten. Jos vain jääkapissa on tilaa, on valmiita pastalevyjä hyvä pitää siellä ennen keittämistä, sillä ne alkavat takertua huoneenlämmössä nopeasti.

Jos käytät pastakonetta, jaa kumpikin taikinapallo noin neljään osaan. Rullaa jokainen osa yksitellen aloittaen isoimmalla säädöllä ja pienentäen väliä joka kerta. Isoimmilla säädöillä taita taikina kahtia ja rullaa läpi. Näin taikinan kestävyys paranee. Tähtää kapeaan, pitkää taikinalevyyn. Jätä taikina aika paksuksi, sillä ohut taikina hajoaa helposti ja se on myös suutuntumaltaan liian hento tähän ruokaan. Leikkaa taikinalevy suunnilleen samankokoisiksi paloiksi.

Jos käytät kaulinta, voit kaulita kummankin taikinapallon isoksi levyksi jauhotetun pöydän päällä ja leikata siitä paloja veitsellä tai leikkausrullalla.

Täyte (2 hlölle)

Kastike:

5 tomaattia tai purkillinen kuorittuja tomaatteja (kirsikkatomaatteja)

2 valkosipulinkynttä

oreganoa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Lisäksi:

1 kesäkurpitsa

tuoretta basilikaa

purkkitonnikalaa

parmesaania

(vahvaa, pehmeähköä juustoa, esim. mustaleimaemmentalia)

Keitä kastike: kuumenna oliiviöljyä pannulla. Murskaa veitsen lappeella puolella valkosipuli joukkoon kokonaisena, ilman kuorta. Kun valkosipuli on paistunut öljyssä 1-2 minuutin ajan, lisää tomaatit isoina lohkoina tai säilyketomaatit. Lisää oreganoa, suolaa ja mustapippuria. Anna porista vähintään 30 minuutin ajan miedolla lämmöllä. Nestettä haihtuu ja maut tiivistyvät.

Kastikeen poristessa valmistele kesäkurpitsa: raasta puolet kesäkurpitsasta isoksi raasteeksi. Leikkaa toinen puoli ohuiksi siivuiksi. Raaste tulee lopuksi päälle. Paista siivuja oliivöljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet.

Raasta myös juusto valmiiksi.

Kuumenna tässä välissä uuni 175 asteeseen. Kun kastike ja muut täytteen on valmisteltu, keitä pastalevyt runsaassa, reippaasti suolatussa vedessä. Keittoaika: 2-3 minuuttia. Nosta levyt reikäkauhalla esim. leivinpaperin päälle.

Kokoa lasagnette: aseta uunilevylle leivinpaperin päälle pastalevyt. Laita päälle kastiketta, kesäkurpitsaa ja tonnikalaa. Laita päälle pastalevy ja kerros täytteitä. Tee annoksista 3-4-kerroksisia. Laita päälle kesäkurpitsaraastetta ja juustoraastetta. Laita uuniin noin 15 minuutiksi, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän rusehtavaa väriä.

BUON APPETITO!

P.S. Italian lainsäädännön mukaan vain 100-prosenttisesti durumvehnästä valmistettu pasta on pastaa. Pehmeästä vehnästä, saatikka sitten vehnän ja rukiin tai muun viljan seoksesta valmistettu tuote ei ole pastaa.

Hyvää pääsiäistä!

Suomalaisista pääsiäisherkuista perinteisimpien joukossa on mämmi, rukiista valmistettu puuro. Raaka-aineina ovat ruisjauhot ja ruismallas, ja valmistus tapahtuu pitkällä imellyttämisellä ja uunikypsytyksellä. Imellyttäminen on jauhojen tai maltaiden liottamista lämpimässä vedessä liedellä, jolloin alfa-amylaasi-entsyymi pilkkoo tärkkelystä maltoosiksi. Valmistustavalla saatiin ruokiin makeutta silloin, kun sokeria oli vaikea saada ja se oli kallista. Imeltämisen jälkeen mämmi saa uunissa rakenteeseensa pehmeyttä ja lisää aromia.

Sokerin ja hienoisen paahteisen maun lisäksi mämmissä maistuu appelsiininen pomeranssinkuori. Mämmin makeutta voi säädellä maltaiden ja ruisjauhon suhteella ja lisätyn siirapin tai sokerin määrällä. Itseäni miellyttää vähemmän makea mämmi, johon ripottelen päälle hieman sokeria, lähinnä suutuntuman takia. Mämmi kylmän maidon kanssa on herkullista ja lisäksi terveellistä, sillä ruis on erittäin rikasta vitamiineissa, kivennäisaineissa ja kuidussa.

Ylempi kuva on Italiasta ja tässä on vain muutama poiminta siitä, millaisia herkkuja pääsiäinen, merkittävä kristillinen juhla, on ympärilleen saanut.

Aurinkoista pääsiäistä, yhdessäoloa ja hyviä ruokahetkiä!

Italia, Italia!

Parmankinkkua ja burata-juustoa lounaalla.

Koneen laskeuduttua viime viikolla Milanon Malpensan kentälle Alppien siintäessä taustalla, tunne oli iloinen ja onnellinen. Ennen kuin olin edes vienyt matkalaukkuani siskon asuntoon, menin jo espressolle ja syömään paninon täytettynä parmankinkulla ja mozzarellalla. Liekö herkutteluni saanut kimmokkeen italialaiselta ystävältäni, joka oli Suomessa Erasmus-vaihdossa ja hiljattain tehdessään lähtöä Italiaan suunnitteli syövänsä Italiassa ensi tekonaan kyseisiä kansallisherkkuja. Parmankinkku ja puhvelinmozzarella kuuluvat niiden italialaisten ruokien joukkoon, jotka eivät paljoa ympärilleen kaipaa - vain oliiviöljyä ja mustapippuria tai palan leipää. Myöhemmin samana päivänä menin yliopistolle moikkaamaan tuttuja sekä kävin tottakai syömässä Nutella-krepin hyväksi havaitussa baarissa Naviglilla. Kävelin Milanon katuja ja nautin kaupungin ilmapiiristä. Pyörin Sant Ambrogion ja Conciliazionen alueilla, joiden katuja pitkin lenkkeilin tiheään viime keväänä. Illalla isämme lensi Milanoon ja kävimme syömässä La Rosa Nerassa, jossa ruoka oli jälleen todella hyvää. Yksinkertaista, tuoretta ja maistuvaa.

Jos olet matkustamassa lähitulevaisuudessa Italiaan ja pidät puhvelinmozzarellasta etkä ole vielä maistanut burataa, niin tilaa sitä. Pizzan päällä, salaatissa, kinkun kanssa... Se on tuoreempaa juustoa, kuin mozzarella ja hieman miedomman makuista - herkullista.

Alkuruoka La Rosa Nerassa: ahventa sitruuna-oliiviöljymarinadissa sekä ripaus mustapippuria.

Pääruoka: fassone-lihaa rosmariinin kanssa. Jälkiruoaksi söin tiramisun ja metsämarjoja.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaatit.