Raparperimehu

Heräsin tänään auringonpaisteeseen, mikä inspiroi tekemään raparperimehua pakastimessa olevista raparpereista. Raparperit poimittu maalta pari kuukautta sitten, ja laitoin osan pakkaseen pilkottuina. Raparperimehussa hurmaa sen vaaleanpunainen väri sekä herkullinen, lievästi hapan maku. Minun makuuni raparperimehu on parhaimmillaan vain kevyesti makeutettuna, niin sen happamuus ja raikkaus säilyvät. Lisää siis sokerin määrää, jos pidät makeasta mehusta.

Vinkki: mehun suodatuksen jälkeen jäljelle jäävät raparperit voit käyttää esim. raparperi-chutneyyn tai raparperipaistokseen.

Raparperin sisältämän oksaalihapon suola, oksalaatti, sitoutuu kalsiumiin muodostaen niukkaliukoisia saostumia. Saostumat saattavat jäädä munuaistiehyihin kiviksi aiheuttaen kipua. Oksaalihappo (etaanidihappo) on vahvimpia orgaanisia happoja, ja sitä esiintyy myös mm. punajuuressa ja pinaatissa. Lisäksi oksaalihappoa muodostuu elimistössä glyoksyylihaposta ja ylimääräisestä askorbiinihaposta. Voisiko siis erittäin suuria annoksia C-vitamiinia käyttävälle koitua munuaisvaivoja?

Vanha neuvo juoda maitoa raparperin kanssa perustuu siihen, että oksalaatti sitoutuisi maidon kalsiumiin, eikä liuottaisi luiden kalsiumia. Näkemykseni on, että raparperia tai muita oksaalihappoa sisältäviä kasviksia pitäisi syödä päivittäin melko runsaasti, jotta huoli luiden heikentymisestä olisi todellinen.

Raparperimehu, 5 litraa

• 5 l vettä
• 1 l raparperia
• 1 dl sokeria (lisää, jos pidät makeasta mehusta)
• kourallinen tuoreita piparminttua tai minttua (+ lehtiä koristeeksi)
• 2 kanelitankoa

Laita vesi kiehumaan. Pilko raparperit noin 5 cm pitkiksi paloiksi. Lisää kiehuvaan veteen raparperinpalaset, sokeri ja kanelitangot. Jos käytät pakkasesta otettua raparperia, voit lisätä sen jäisenä. Keitä kevyesti poristen kannen alla 15 min ja lisää piparminttu tai minttu varsineen. Keitä vielä 15 min.

Jäähdytä mehu ja siivilöi se. Valmis mehu säilyy jääkaapissa noin kolme päivää.

Nauti kylmänä, mintunlehdillä koristeltuna!

Paluu Suomeen ja Italian vaihdon parhaat hetket

Hiljaisuuden jälkeen on aika koota yhteen Italian vaihdon parhaat kulinaristiset hetket ja orientoitua suomalaisempaan ruokaan. Italialainen vaikute tulee tosin näkymään täällä vaihtoa edeltävää aikaa vahvemmin, heidän ruokakulttuurinsa jätti sen verran suuren vaikutuksen. Tauko kirjoituksessani johtui paitsi työntäyteisestä kesästä, viasta tietokoneeni näppäimistössä.

Suomen kesäherkkujen parhaimmistoa: metsämarjoja

Ennen kuin mennään Italian tunnelmiin, kerron, mitä italialainen kaverini tuumasi pari viikkoa sitten lauantaina Kauppatorilla suomalaisista marjoista sekä herneistä. Kiersimme toria ja hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisista marjoista. Italiassa saa hyviä mansikoita, vadelmia karhunvatukoita. Mustikat ovatkin siellä pensasmustikoita, ja metsämustikoita saa vain harvasta luomukaupasta. Ovatkohan luomukaupan punaherukatkaan Italialaisia? Lakat olivat italailaiselle kaverilleni uusi marja ja huomasin, ettei lakkojen makua ole kovin helppo kuvailla. Musta- ja punaherukoita hän ei ollut ennen nähnyt. Myös karviaiset olivat hänelle uusi tuttavuus. Maistelimme kaikkea, ja eniten hän piti mustikoista, joten ostimme niitä. Herneitäkin ostimme, sillä ne ovat niin makeita ja ihania. Italiassa herneitä käytetään paljon ruoanlaitossa (pelkät herneet, ei kuorineen) lähinnä paistettuina ja keitteyinä. Herneet ovatkin hänelle niin arkipäivää, ettei hän ollut niistä erityisen ihastuksissaan, toisin kuin minä. Kauppatorilta menimme istuskelemaan Kaivariin, jossa söimme (kesän viimeisessä) auringon paahteessa suomalaisia mustikoita ja herneitä sekä hänen tekemäänsä herkullista kinkku-mozzarella -focacciaa.

Seuraavaksi vaihdon tähtihetkiin. Moni niistä liittyy Milanoon sekä ruokaan, mutta elämyksiä on myös muualta Italiasta omilta reissuiltani sekä yliopiston excursioilta. Tässä rankkasadetta ikkunasta katsellessa siirtyy mukavasti takaisin noihin hetkiin...

Alkutuotannon maisemat maaseudulla

Ruokaostokset tiistai- ja lauantaimarkkinoilta

Aromirikkaat yrtit ja kasvikset sekä ruoanlaitto torilta ostetuista raaka-aineista

Vuohen tuorejuusto sekä erilaiset lihat: Parmankinkku, la coppa, salami...

Design sekä unelmieni keittiö, jota ihailin ikkunan takaa

Illalliset perheen ja ystävien kanssa ravintolassa ja kotona

Suklaasalami

Leipä sekä karppausbuumin puuttuminen

Risotton ja muiden italialaisten perinneruokien kokkaaminen ja nauttiminen

Yliopiston ekskursiot mm. balsamico- ja sienitiloille ja leipomoihin

Jäätelö, jota sai lähes joka korttelista, usein liikkeen tiloissa valmistettuna

Yliopiston hyvä automaatti-espresso

Viinit ja niiden saatavuus supermarketeista ja kotikadun liha- ja leipäkaupoista

Nutellakreppi

Grazie Italia!