Kevät saapui Milanoon

Eväät nautittiin puistonpenkillä.

Antiikkimarkkinoilla.

Kuluneella viikolla Milanossa on ollut hulinaa, sillä naisten talvi 2012-2013 -muotiviikko on 22.-28.2. ja viikon lopulla oli myös karnevaali. Kaduilla on näkynyt paljon tavallista enemmän erittäin muodikkaita tyyppejä odottelemassa muotinäytöksen alkua tai matkalla showroomiin. Monet yleensä kiinni olevat porttikongit on avattu, valaistu juhlallisesti, ja showroomit ovat valmiina vastaanottamaan asiakkaita ympäri maailmaa. Sää on ollut muotikansalle upea, parhaimillaan +20 C! Muotiviikko siis jatkuu vielä maanantain ja tiistain, joten malleihin ja tapahtumiin saattaa törmätä vielä parin päivän ajan.

Karnevaali onkin sitten lasten juhla ja on ollut mahtava seurata naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia; pieniä prinsessoja, batmaneja ja ninjoja. Kaduilla on ollut valtavasti perheitä, musiikki on soinut ja väripaperisilppua sekä spray-serpentiiniä on levitelty ihan joka paikkaan.

Naviglin alueella on joka kuun viimeisenä sunnuntaina antiikkimarkkinat, joilla on paljon tavaraa myynnissä ja ainakin itse bongasin sieltä kymmeniä kauniita kalusteita sekä esineitä, jotka olisin voinut hankkia. Hinnat ovat varmasti korkeat, mutta ainahan löytöjäkin voi tehdä. Antiikkimarkkinoilla oli ruuhka, sillä sen lisäksi, että ne ovat muutenkin suositut, oli kaunis ilma saanut enemmän ihmisiä liikkeelle.

Tehtiin siskoni kanssa eilen pitkä kävely ja oltiin otettu kotoa mukaan evääksi leipiä sekä mehua. Leivissä oli täytteinä salamia, vuohenjuustoa, kurkkua ja rucolaa. Kävimme myös syömässä kevään ekat jätskit terassilla Brerassa, tiramisu- ja pistaasijäätelöt olivat syntisen hyviä...

Ruokaohjeena on salaatti, joka on täyttävä sekä maukas sen proteiinipitoisten komponenttien ja runsauden ansiosta.

Ohje 2 hengelle

• 300 g vihreitä papuja
• 2 kananmunaa
• 2 porkkanaa
• 1 kurkku
• 1 pieni parsakaali
• Lollo rossoa tai muuta salaattia
• suolaa, mustapippuria

Kastike: 1 sitruunan mehu, 2 rkl oliiviöljyä, 1 tl sinappia

Leikkaa papujen kovat päät pois. Laita ne höyryttymään 10 minuutiksi. Laita kananmunat keihumaan. Raasta sillä välin porkkanat sekä pilko kurkku pieniksi kuutioiksi. Leikkaa parsakaali pienehköiksi paloiksi ja kun pavut ovat höyryttyneet 5 min ajan, lisää sinne parsakaalit; ne tarvitsevat lyhemmän kypsymisajan. 

Tee kastike sekoittamalla ensin sitruunamehu ja sinappi ja kaatamalla oliiviöljy ohuena norona joukkoon; näin muodostuu tasaisempi emulsio kuin lisäämällä kaiken öljyn yhtä kyytiä.

Revi tai leikkaa salaatti pienehköksi. Sekoita porkkanaraaste ja salaatti ja laita lautaselle. Asettele päälle kurkut sekä pavut ja parsakaali. Kaada kastiketta kaiken päälle. Halkaise jäähdytetyt munat. Ripottele suolaa papujen, parsakaalin ja munien päälle sekä rouhi lopuksi hieman mustapippuria kaiken päälle.

Pellegrino Artusi -näyttely Milanon yliopistolla

Milanon yliopistolle tulee näyttely Pellegrino Artusista, jonka kuolemasta oli viime vuonna kulunut 100 vuotta. Hän syntyi Forlimpopolin kaupungissa Emilia-Romagnan maakunnassa ja eli vuosina 1820-1911 eli peräti yli 90-vuotiaaksi. Vuonna 1851 eräänä yönä Forlimpopolin kylään hyökättiin, jolloin myös Pellegrinon taloon tunkeuduttiin, ja rahat ja muu omaisuus varastettiin. Samana vuonna Artusin perhe muutti Toscanan pääkaupunkiin Firenzeen (pääkaupungiksi vasta v. 1865) ja Pellegrino aloitti liiketoiminnan, jossa menestyi. Hän eli Firenzessa loppuelämänsä, mutta piti vahvat siteet kotikaupunkiinsa.

Herra Artusi eli mukavaa elämää ja oli kiinnostunut mauista ja ruoanlaitosta. Hänen ensimmäinen keittokirjansa oli "La scienza di cucina e l'arte di mangiar bene" (1891, 1000:n kirjan painos) eli ruoanlaiton tiede ja hyvinsyömisen taide. Artusi oli koonnut kirjaan 475 reseptiä ajatustensa ja oivallustensa pohjalta, ja mukana oli paljon siihen aikaan uudenlaisia näkökulmia gastronomiaan. Postuumisti julkaistuissa painoksissa reseptejä on 790. Teoksessa on reseptejä liemien valmistukseen, keittoihin sekä lukuisiin alku-, pää- ja jälkiruokiin. Alussa kirja ei ollut mikään suuri menestys, mutta sen suosio kasvoi myöhemmin räjähdysmäisesti, ja 20 vuotta myöhemmin kirjasta oli tehty jo 15 painosta. Kirja on todellinen gastronominen perusteos, ja sen pohdiskeleva ja hauska tyyli lisäävät sen viehätysvoimaa. Kirjaa myydään tänäänkin ja se on käännetty ainakin englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi, hollanniksi ja portugaliksi.

Pellegrino Artusin sanotaan olevan italian nykyisen ruokakulttuurin isä. Nykyään Artusin nimen ja Forlimpopolin kylän ympärille on toki koottu useita perinteitä ja instituutteja, kuuluisimpina juhla "Festa Artusiana" kesäisin sekä rakennus "Casa Artusi", jossa on kirjakauppa, ravintola ja osteria sekä kokkikoulu. Mielestäni, ainakin ensivaikutelmalla, Casa Artusi on toteutettu hyvällä tyylillä ja hinnat ovat kohtuuliset, ja ruoka on lukemieni arvostelujen mukaan todella hyvää.

Näyttely Milanon yliopistolla alkaa 28.2., sitä ennen voisin käydä kirjakaupassa tutustumassa Artusin keittokirjaan.


Lähde: http://www.pellegrinoartusi.it/

Pancetta-ricottapasta

Eilen kirjoitin valmiiksi leikatuista elintarvikkeista ja tänään tein pastan pancettapalasista ja ricotasta. Pastalaaduista tagliatelle sopii mielestäni parhaiten tähän ruokaan. Ohje on helppo ja menee näin:

4 hengelle

• 200 g pancettaa
• 1 iso sipuli
• 400 g pehmeää ricottaa
• 0,5 dl vettä
• mustapippuria
• (suolaa)

Päälle parmesaania.

Leikkaa pancetta pienehköiksi suikaleiksi ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Paistamiseen ei tarvita rasvaa, sillä pancetta on yleensä tarpeeksi rasvaista. Laita ne pannulla ja paista melko kuumassa lämpötilassa, kunnes pancettat ovat kunnolla kypsät ja sipuli pehmennyt ja makeutunut. Lisää ricotta ja vesi ja mausta mustapippurilla. Anna porista hiljalleen 5 min, lisäten vettä välillä, jos kastike kuivahtaa liikaa, ja tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.

Käytin makeaa pancettaa eli possunlihaan oli lisätty suolan lisäksi sokeria. Se yhdessä ricotan sekä sipulin tuomien makeiden makujen kanssa sekä suolaisuus ja mustapippurin potku ovat hyvä yhdistelmä.

Valmiiksi leikattu, puoliksi tehty

Täällä Milanossa ruokakaupoissa on paljon valmiiksi leikattuja tuotteita. Sen sijaan valmisruokiin en ole törmännyt isossa ruokakaupassa käydessäni, pienissä "lähikaupoissa" niitä voisi olla enemmän. Hedelmä-vihannesosastolta löytyy valmiiksi kuorittuja sipuleita, kukkakaali leikattuna noin neljään osaan kelmun sisällä ja pilkottua salaattia pussissa suojakaasussa. Lihaosasto on laaja, kuten olenkin jo täällä iloinnut, ja siellä on erilaisia ruhonosia, joista suuri osa on valmiiksi paloiteltuina ja edelleen työstettyjä. On isoa sikarullaa täytteineen ja pekonipäällysteineen, valmiiksi leivitettyä vasikanleikettä, ohuiksi leikattua naudan filettä, valmiiksi tehtyjä jauhelihapihvejä. Palvelutiskiltä toki saa kaikenlaista kivaa ilman käsittelyjä. Tiskin takana oleva lihojenkäsittelytila on lasiseinäinen ja suuri, ja siellä tehdään valmiiksi kaikki tiskiin tuotavat tuotteet. Sama toistuu kalojen kohdalla. Leipäosasto myy myymälässä paistettuja tuotteita, ovat varmaankin raakapakasteita eli sama konsepti, kuin aikoinaan Fazer Bakeryssa ja nykyään myymäläleipomoissa.

Pidän ruoanlaitossa nimenomaan kaiken valmistelusta, enkä ostakaan Suomessa valmiiksi pilkottuja salaatteja tai muita. Täällä valmiiksi pilkottujen tuotteiden osuus hyllyssä on niin suuri, että niitä tulee valittua helposti. Täytyy myöntää, että on ihanan helppoa välillä vain huuhtaista salaatit tai laittaa pancettat pannulle ilman leikkausvaihetta... mutta en ottaisi sitä koskaan tavaksi.

Huomenna teen pastan pancettasta, joten siitä tulee resepti pian!

Salaattia lounaaksi

Tein tänään lounaaksi nopean ja edullisen salaatin, johon tuli kesäkurpitsaa, porkkanaa, tomaattia, mozzarellaa ja minttua. Kastikkeen tein vahvasta sinapista, jossa oli mukana sinapinsiemeniä, oliiviöljystä ja balsamiviinietikasta. Vihannekset paistetaan kevysti, sillä siten ne pehmenevät hieman ja niistä irtoaa enemmän aromeja. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla lämpimiä syödessä, vaan ovat yhtä hyviä viilenneinäkin.

Vietin lauantain Stresassa, pienessä kaupungissa Piemontessa Maggiore-järven rannalla. Järvinäkymä on kaunis ja heti rannan jälkeen maasto nousee melko jyrkästi ylöspäin. Rinteeseen rakennetuista taloista aukeaakin hienot näköalat järvelle ja sen toiselle puolella olevilla vuorille. Pienillä kujilla ja aukioilla on paljon ruokapaikkoja, ja kävin yhdessä syömässä gnocchit Bolognese-kastikkeella ja tiramisun. Kaupunki on hiljainen tähän aikaan vuodesta, mikä on miellyttävää; ennen turistien löytämistä kaupunkiin siellä oli varamasti juuri sellainen hiljainen tunnelma. Stresan edustalla Maggioressa ovat Isole Borromee (Borromeo-saaret): Bella, Superiore ja Madre. Niissä, kuten Stresassa muutenkin, näkyy upporikkaan Borromeon perheen vaikutus. He rakennuttivat näille saarille mielettömät huvilat puutarhoineen, ja nykyään saarille pääsee tutustumaan lautalla, joka lähtee Stresasta. Junamatka Milanosta Stresaan kesti vähän reilun tunnin hitaammalla junavaihtoehdolla ja matka taittui mukavasti Maggiorea reunustavia kyliä katsellen.

Maggiore-järvestä mainittakoon vielä, että se sijaitsee kolmen provinssin aluella: Piemonten ja Lombardian, sekä pohjoisesta Sveitsin puolelta Ticinon alueella.

Salaatin ohje 1 hengelle

• salaattia (esim. Lollo rosso)
• tomaatteja (kirsikkatom. tai tavallisia)
• 1/2 kesäkurpitsa
• 1/2 porkkana
• pieni kourallinen tuoretta minttua
• 1/2 mozzarellapallo (bufala mielestäni aina parasta, mutta myös tavallinen käy)

Paistamiseen oliiviöljyä.

Kastike: 1 pieni tl sinappia, 1 rkl balsamicoa, noin 5 rkl oliiviöljyä. Laita sinappi ja balsamico astian pohjalle ja lisää oliiviöljy ohuena norona koko ajan sekoittaen esim. vispilällä tai haarukalla. Näin öljy muodostaa muiden ainesten kanssa tasaisemman emulsion, kuin kerralla lisättynä.

Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja hienonna minttu. Revi salaatinlehdet pienehköiksi ja sekoita porkkana ja minttu salaatin kanssa. Laita lautaselle valmiiksi.

Siivuta kesäkurpitsa. Jos käytät tavallisia tomaatteja, pilko ne isohkoiksi kuutioiksi. Siivuta myös mozzarella valmiiksi. Paista oliiviöljyssä kuumalla pannulla kesäkurpitsanpaloja ja tomaatteja noin 5 minuutin ajan joka puolelta. Laita palaset salaatin päälle, samoin kuin mozzarella. Kaada päälle kastike ja nauti!

Maggioren rannalla, Isola Bella näkyy vasemmalla.

Näkymää Stresan rinteiltä.

Tiedekulma Aleksanterinkadulle

Sain tänään sähköpostiin tiedon, että Helsingin yliopisto avaa Aleksanterinkadun ja Yliopistokadun kulmaan Tiedekulman, jossa yliopisto järjestää Helsinki World Design Capital -vuoden ajan eri opintoaloihin liittyviä tapahtumia; mm. tutkijoita tulee puhumaan ajankohtaisista aiheista ja opiskelualueisiin voi tutustua näyttelyiden muodossa. Sinne tulee myös Ihana Kahvila, Hesarin lukunurkka ja Rosebudin kirjakauppa. Kuulostaa fantastiselta, menisin käymään saman tien, jos olisin Helsingissä! Ensi viikolla siellä on maatalous-metsätieteellisen, eläinlääketieteellisen ja käyttäytymistieteellisen järjestämä Arjen ruokavalinnat -tapahtuma, johon tulee puhujia kaikista em. tiedekunnista. Esillä on Veikko Somerpuron valokuvia Ape ja eine -näyttelyn muodossa. Tästä linkistä pääset tarkastelemaan sivustoa sekä viikon ohjelmaa, joka on tosi mielenkiintoinen.

Reseptinä eilen kokattu makkarapata korianteri-kuskusin kanssa. Tein sen possun vahvasti maustetusta tuoremakkarasta, lammasmakkara antaisi mielestäni paremman, syvemmän maun. Tuoremakkaran sijaan voit käyttää tulisesti maustettua kestomakkaraa, esim. chorizoa. Täällä Italissa on hienoa, kun tuoremakkarat ovat ihan peruskamaa, minkä huomaa valikoiman laajuudesta ja hinnoista. Toinen ilahduttava asia ruokakaupassa oli persilja: lehtipersiljaa myydään isoina nippuina edulliseen kilohintaan.

Tarpeet 4 hengelle

• 400 g tulista tuoremakkaraa tai esim. chorizoa
• 8 tomaattia tai 2 prk kuorittuja tomaatteja
• 2 isoa sipulia
• 1 dl vettä
• 4 valkosipulinkynttä
• 1/4 tl kuivattua chiliä
• tuoretta rosmariinia ja timjamia
• 1 sitruunan kuori hienoksi raastettuna
• mustapippuria
• tuoretta persiljaa

paistamiseen oliiviöljyä

Tee valmistelut: Kuori ja puolita sipulit, ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuori valkosipulit ja hienonna veitsellä tai morttelissa. Revi rosmariinin ja timjamin lehdet varsista (huom. jos timjamin varret ovat ohutta sorttia, hienonna timjami varsineen). Kalttaa tomaatit: kiehauta isossa kattilassa vettä niin paljon, että tomaatit peittyvät. Ota tomaateista karat pois ja tee niihin ristiviillot. Laita ne kiehuvaan veteen minuutin ajaksi, jonka jälkeen kuori irtoaa helposti.

Paista makkaroihin pannulla tilkaoliiviöljyä rusehtava pinta. Skippaa tämä vaihe, jos käytät kestomakkaraa.

Käytä valmistuksessa suurta pannua tai valurautapataa tai kattilaa. Ota makkarat sivuun, älä heitä rasvoja pois, laita sipulit paistumaan siihen. Lisää pannulle chili, rosmariini ja timjami. Kuullota sipuleita ja lisää valkosipulit, kun sipulit ovat lähes kuullottuneet ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Näin valkosipulin aromit säilyvät sopivan vahvoina. Lisää pannulle kaltatut tomaatit / tomaatit purkista, vesi sekä mustapippuria. Pilko makkarat lyhyiksi pätkiksi ja lisää kastikkeeseen. Raasta joukkoon sitruunankuori. Anna porista hiljalleen vähintään 30 minuutin ajan. Tarkista välillä makua ja lisää jotakin maustetta tai suolaa tarvittaessa. Mielestäni maku on oikea, kun ruoassa on potkua, ja yrtit ja sitruuna maistuvat. Lisää persiljat noin 10 minuuttia ennen syömistä.

Kuskus
Simppeliä: kypsennä kuskus paketin ohjeen mukaan, mutta lisää jo keitinveteen kuivattua korianteria (noin 2 tl).

Mausteita: Timjamia, rosmariinia, valkosipulia ja lehtipersiljaa.

Makkaroille annetaan ruskea pinta ennen pilkkomista ja kastikkeen sekaan laittamista.

Ulkona jenkkisafkaa ja kotona vihreä päivällinen

Tizzy's Bar & Grill

Nukuttiin siskoni kanssa pitkään, mitä nyt yläkerrasta kuuluva bassojumputus herätti kahdeksan aikoihin, mutta uni tuli uudelleen silmään. Aloitettiin lauantaipäivä Tizzy's Bar & Grill:stä, joka sijaitsee Grande Naviglion alueella. Sitä pitää Amerikasta muuttanut nainen Tizzy, joka piti huolen, että täpötäydessä ravintolassa palvelu toimii ripeästi. Otin leivän ja sisko hampurilaisen, hyviä olivat! Annokset maksoivat 8-16 euroa, ja alueella saa edullisemminkin täyttävän annoksen, mutta paikan tunnelma ja ruoan laatu olivat kiitettävät. Sisko suunnisti tästä opiskelemaan ja minä kävelin taas pitkän lenkin, ja olikin mukava tunnelma, kun lauantaipäivänä oli paljon ihmisiä liikkeellä.

Päivälliseksi tein omena-fenkolipaistosta vihreän salaatin ja parmesaanin kanssa, ja lisäksi oliiviöljyssä valkosipulin kanssa paistettuja vihreitä papuja. Omena-fenkolipaistoksen ideasta kiitos äidille ja hänen miesystävälleen! Sain heiltä idean, kun he olivat tehneet ennen lähtöäni alkuruoaksi todella hyvää fenkolia ja omenaa sisältävää salaattia, jonka ohje oli Hesarista.

Fenkoli on mulle toistaiseksi hieman vieras vihannes. Olen suhtautunut siihen ennakkoluuloisesti ja pitänyt sitä paljolti selleriin verrattavana, virheellisesti! Fenkolin maku on ihanasti anismainen, ja mielestäni sen kanssa sopii parhaiten makeat maut tasapainottamaan vahvahkoa makua - ainakin tällä erää, kun olen kokematon sen käytössä. Esimerkiksi kevyesti paistettu omena on mukava makeahko pari sille - samoin appelsiini.

Sekä pavut että fenkoli-omenapaistos maistuvat hyvälle sekä lämpimänä että kylmänä.

Minä kun käytän hyvin vähän suolaa tottumussyistä, niin en lisännyt näihin ruokiin suolaa. Resepteihin olen kuitenkin lisännyt sen, sillä suola tuo kyllä ehdottomasti hyvin makuja esille näissäkin ruoissa.

Nopea fenkoli-omenapaistos (lisukkeeksi/salaattiin 4 hengelle)

• 1 iso fenkoli (myös varren voi käyttää)
• 2 vihreää tai kellertävää omenaa
• 1 sitruuna (1/2 hienoksi raastettu kuori, mehu koko sitruunasta)
• mustapippuria
• suolaa

Paistamiseen oliiviöljyä.

Puolita fenkoli ja leikkaa ohuekoiksi siivuiksi. Leikkaa omena vajaan 1 cm:n paksuisiksi, reilunkokoisiksi paloiksi. Laita pannulla oliiviöljyä niin, että pohja peittyy, ja paista ensin fenkoleita yksinään parin minuutin ajan. Lisää omenalohkot ja hienoksi raastettu 1/2 sitruunan kuori ja mustapippuri, ja jatka paistamista reilun 5 minuutin ajan. Paistos on valmis, kun fenkoli ja omena ovat pehmenneet vähän, ja fenkolin kitkeryys on taittunut. Mausta suolalla. Lisää sitruunamehu, sekoita ja laita lautaselle salaatin päälle. Vuole päälle parmesaanilastuja. Jos salaatti tuntuu kuivalta, laita kastikkeeksi oliiviöljyä (ja sitruunamehua).

Valkosipulipavut (lisuke 4 hengelle)

• 500 g vihreitä papuja
• 5 valkosipulinkynttä
• suolaa

Paistamiseen oliiviöljyä.

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko isohkoisi paloiksi. Pienet palaset palavat pannulla helposti. Höyrytä papuja 10 min, jotta ne kypsyvät vähän. Pavut saavat jäädä "al dente":ksi tässä vaiheessa. Laita pannulle reilusti oliiviöljyä, ja pavut ja valkosipulit. Paista vajaa 10 minuuttia usein käännellen, jotta pavut eivät ruskistu. Ruoka on valmis, kun pavut eivät ole enää al dente ja valkosipuli on menettänyt vahvan makunsa.

Ja mitä olikaan jälkiruoaksi... naapurin pasticceriasta ostettuja suklaacornettoja ja pikkuleivoksia jollain ihanalla sitruunaisella kreemillä...

Käynti yliopistolla ...ja leivoskaupassa

Kävin tänää hoitamassa yliopistoilmoittautumisen, mikä tapahtui Milanon yliopiston päärakennuksessa. Se sijaitsee keskeisellä paikalla, lähellä Duomon aukiota ja on rakennettu vaiheittain 1400-luvulla "ospedale maggiore":ksi eli keskussairaalaksi. Toisessa maailmansodassa rakennus pommitettiin huonoon kuntoon, ja kunnostusten jälkeen vuonna 1958 se avasi ovensa Milanon yliopistona.

Rakennus tekee vaikutuksen kauniilla arkkitehtuurillaan, ja se on kiehtova sisäpihoineen ja pylväikköineen. Ilmoittautumisen jälkeen kävin nappaamassa pasticceriasta suklaatäytteisen cornetton: lukuisat herkkukaupat matkan varrella houkuttelevat kekseineen ja leivoksineen; makkaroita ja kinkkuja sekä juustoja myyvistä putiikeista puhumattakaan.

Kaura, miten hieno vilja

Aamupuuron hienompi versio: työkaverilta saaduilla lakoilla höystettynä.

Kaurasta on keitetty puuroa ja leivottu leipää ammoisista ajoista lähtien. Vanha kansa tiesi, että siitä saa pehmeän puuron ja hyvää, litteää leipää. Sittemmin kauran ravintosisältö on määrityksissä osoittautunut erittäin hyväksi. Se sisältää liukoista beetaglukaania, tyydyttymättömiä rasvoja, välttämättömiä aminohappoja, E-vitamiinia ja lignaaneja, ja kaurasta tekee mielenkiintoisen etenkin sen beetaglukaanisisältö. Beetaglukaani on glukoosiyksiköistä koostuva ravintokuitu, joka muodostaa veden kanssa viskoosin seoksen. Ohutsuolessa se sitoutuu ruoansulatusnesteisiin lisäten viskositeettia, ja hidastaa tai estää eri komponenttien imeytymistä vereen. Tutkimuksissa on todettu beetaglukaanin hidastavan aterianjälkeistä verensokerin nousua, jolloin glukoosipiikki ei ole jyrkkä. Euroopan elitarvikevirasto (EFSA) on myöntänyt kauran liukoiselle beetaglukaanille terveysväittämän, jonka mukaan 3 g sitä päivässä ravinnon mukana saatuna auttaa ylläpitämään normaaleja LDL- ja kokonaiskolesterolitasoja aikuisväestöllä.

Kaurasta on kehitetty erilaisia tuotesovelluksia. Viljateknologian professori Hannu Salovaara Helsingin yliopistosta kehitti menetelmän kauratuotteen fermentoinnille; menetelmällä saadaan aikaiseksi suolen mikrobiflooran laatua kohentavia probiootteja sisältävä tuote. Tuotekehityksen tuloksena syntyi Yosa, joka on jogurtin kaltainen valmiste ja sisältää siis probiootteja ja beetaglukaania.

Viljatuotteet, joissa on pelkkää kauraa, ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat siten keliaakikoille.

Keitän joka aamu kaurapuuron, sillä se pitää nälän aika hyvin loitolla lounaaseen asti. Sen etuna aamulla on myös valmistamisen helppous, sillä se saa porista 10 minuuttia aamutoimien aikana. Yleensä syön puuron ihan sellaisenaan, mutta joskus lisään siihen mustikkakeittoa, maitoa tai marjoja. En ottanut tänne Milanoon mukaan kaurapuuroa, joten vieroitusoireita saattaa tulla! Otin tosin mukaan ystävältä saatuja ruishiutaleita, joista saa myös loistavan ja ravitsevan puuron, joten ne lievittävät kaurapuuron kaipuuta.

Ekat kokkaukset Milanossa

Vasikanleike, valkkari-kasvispastaa, parmesaania ja vuonankaalia.

Ensimmäinen päivä Milanossa meni pitkälti kävellessä, koska sillä tavalla kaupunkiin tutustuu parhaiten. Mukana ei ollut karttaa, joten suunnistin edellisten reissujen muistikuvien perusteella ja fiiliksen mukaan... yllättyen pari kertaa "ai taas mä oon täällä?". Sää on viileä, noin 2-3 C, mutta tuulettomuus ja kuivuus vähiä lumia lukuun ottamatta tekevät säästä miellyttävän. Kävelyn jälkeen menin läheiseemme ruokakauppaan. Täällä asuva siskoni oli kertonut, miten hyvät valikoimat siinä isossa perusmarketissa on, ja tosiaan: lihoissa  ja kaloissa oli valikoimaa niin lajeissa kuin ruhonosissa. Kaloja myydään kokonaisena, mikä on aivan mahtavaa. Öljyjä, viinejä ja pastoja on luonnollisesti runsaasti, ja juustovalikoima painottuu parmiggianoon, pecorinoon ja ricottaan. Vihannesvalikoima yrtit mukaan lukien on tosi iso. Valitsin eilen nopeasti valmistuvan ruoan, sillä kävely ja ulkonaolo oli kasvattanut sudennälän. Otin tiskistä valmiiksi leivitettyä vasikkaa, jossa oli päällä salvianlehtiä. Nappasin täysjyväpastaa, sipulia, tomaatteja, vuonankaalia rosmariinia, timjamia ja salviaa, ja viinihyllystä edullisen valkkarin.

Tuloksena syntyi vasikkaleikkeet valkoviini-kasvispastan kanssa. Ohessa vuonankaalia, josta pidän kovasti sen lempeän maun ja kivan rakenteen vuoksi.

Ostin siis vasikanleikkeet valmiina, tässä ohje jos valmistelet ne itse:

• vasikan ulkofilettä tai sisäpaistia noin 100 g / hlö (isot leikkeet: 150 g / hlö)
• 2 kananmunaa
• kourallinen jauhoja (esim. vehnä)
• 1 muna
• noin 1 tl suolaa

tuoretta salviaa
oliiviöljyä paistamiseen

Leikkaa vasikka tasakokoisiksi pihveiksi syynvastaisesti. Nuiji ohueksi (kattila hyvä työkalu, jos et omista nuijaa); huom. kelmu lihan alla ja päällä auttaa pitämään lihan eheänä ja estää nuijan tarttumisen lihaan. Riko muna laakeaan kulhoon ja riko rakenne. Laita lautaselle jauhoja ja sekoita niihin suolaa. Pyörittele leikkeet ensin jauhoissa, sitten munassa ja sitten taas jauhoissa. Nyt ne ovat valmiit paistettaviksi (tee tässä välissä pasta; kts. pastaohjeen loppuun).

Kasvis-valkoviinikastike (4 hengelle)

• 3 tomaattia
• 1 iso sipuli
• 5 valkosipulinkynttä
• 0,7 l kuivaa valkoviiniä
• 1/2 sitruuna (kuori raastettuna ja mehu)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia
• mustapippuria, suolaa

Päälle parmesaania halutessasi.

Kuori ja puolita sipuli, viipaloi ohuiksi suikaleiksi. Poista valkosipulien kovat kannat, kuori ja poista myös vihertävä, kitkerä sisus. Poista tomaateista kannat ja halutessasi kalttaa (kannan kohdalle ristiviilto, kiehuvaan veteen 30 sekunniksi, kuori). Pilko tomaatit 4 osaan.

Kuullota sipulia oliiviöljyssä, lisää sitten valkosipulit kokonaisina ja kuullota vielä hetki. Lisää tomaatit ja valkoviini sekä rosmariini, timjami, suolaa ja mustapippuria. Raasta sitruunankuori (ei valkoista, se kitkerää) joukkoon ja anna porista hiljalleen vähintään 20 minuutta tai kunnes tomaatit ovat pehmenneet. 

Keitä pasta. Lisää ihan lopussa kastikkeeseen sitruunamehu, sekoita pasta ja kastike keskenään.

Paista vasikanleikkeet kuumalla pannulla salvianlehtien kera reippaassa määrässä oliiviöljyä, jotta pinta rapeutuu. Salvia hieman kärsii tässä kuumuudessa, joten jos haluat säilyttää sen maun freesinä, lisää lehdet kokonaisina tai silppuna pannulle vasta ihan lopussa.

Jälkkäriksi söimme läheisestä pasticceriasta eli leivoskaupasta haettuja Nutella-täytteisiä cornettoja ja keksirullia.  

Meteorologi erittäin tärkeenä uniformu päällä.

Sapaksia

Sapaksia Juuren terassilla äidin kanssa.

Työväenopiston kurssilta: Sitruunamarinoitua silakkaa, savusilakkapasteijat.

Kylmäsavulohi-piparjuuri-blinit, sitruunamarinoitua silakkaa.

Maalahden limppua ja savusiikamoussea, luomumunia savusilakka-anjovistäytteellä.

Paahdettua lanttua ja kukkakaalipyree (Juuren resepti).

Maa-artisokkapyreetä ja paahdettua mantelia palttoonnapilla.

Riimilammasta ja sienisalaattia.

Tyrnileivos ja valkosuklaakastike.

Mäti-piparjuurileivät, siikasosekeitto, tyrnishotti.

Olin tänään mummini kanssa Työväenopiston sapas-kurssilla Kulttuurikeskus Stoassa, kiitos mummille seurasta ja tädille kurssin piffaamisesta! Kurssi oli tosi mukava ja teimme laadukkaista raaka-aineista peräti 13:a erilaista sapasta. Sapakset ovat suomalaiseen tyyliin valmistettuja tapaksia, tietääkseni Ravintola Juuri on keksinyt nimen. Juuren sapakset ovat todella ihania, olen syönyt niitä sekä alkupalaksi että viinilasillisen kanssa terassilla kesällä.

Tämänpäiväisen kurssin useassa sapaksessa toistui samoja raaka-aineita: silakkaa, mätiä, tyrniä, sipulia, jne. Lisäksi oli kotimaisia sieniä, lanttua, perunaa, maa-artisokkaa, siikaa, lohta ja lammasta.

Herkullista! Viikonlopun jälkeen lähdenkin maistelemaan antipastoja Milanoon!