Onnellista vuotta 2014!

Vuoden vaihtuessa moni miettii kuluneen vuoden tapahtumia, ja mitä odotuksia sekä toiveita tulevalle kohdistuu. Saatetaan kokea, että ikäviä kokemuksia ja asioita jätetään taakse ja tulevaan katsotaan toiveikkaana. Suunnitelmissa voi olla uuden harrastuksen aloittaminen, työpaikan vaihtaminen tai unelmien matkan toteuttaminen. Minullakin on monia suunnitelmia uudelle vuodelle. Aion valmistua yliopistolta, saada työpaikan ja lähteä tapaamaan ulkomailla asuvia ystäviäni. Lisäksi aion suhtautua elämään kevyemmin, tehdä selvemmin eroa työn ja vapaa-ajan välille. Niin usein olen yliopistolta tai töistä tultuani istunut vielä illan kotona koneella opiskelutehtävien parissa. Välillä on levättävä kunnolla ja irtauduttava arkirutiineista, jotta mieli ja kroppa saavat lepoa. Tämä on yksinkertaisen oloinen asia, mutta itse olen sen vasta monta vuotta jatkuneen kovan tahdin jälkeen oppinut. Ja kun olen armollisempi itselleni, niin olen sitä myös muille. Pian häämöttävä valmistuminen on tuonut minulle onnellisia tunteita siitä, miten valitsemani elintarvikeala on juuri sitä, mitä haluan tehdä työkseni. Ruoka on aiheena innostava ja samaan aikaan merkityksellinen. Oli toive tai suunnitelma tulevan vuoden varalle mikä tahansa, niin sen toteutuminen on jo askeleen lähempänä, kun kerran suunnitelma tai haave on jo olemassa. Jos tavoitetta kohtaan tuntee lisäksi intohimoa ja sitä kohti pyrkii mielellään, pelkäämättä mahdollisia reitin varrelle tulevia vastoinkäymisiä, on sinne pääseminen yhä lähempänä.

Onnellista vuotta 2014! Kiitos, kun olet lukenut blogiani!

Jenna

Herkkuja punajuuresta

Punajuuresta saa helposti aikaan myös leimasimen.

Joulunvietto meni perheen ja suvun kesken, lukuisten ruokalajien ja kolmen päivän herkuttelun merkeissä. Tapaninpäivän jälkeen jääkaapissa olikin punajuuria, eikä oikein muuta. Siskoni kipaisi kaupasta porkkanoita sekä halloumi- ja fetajuustot ja salaattia, joista valmistimme iltapalaa.

Keittiöni vakiotarpeisiin kuuluvat kikherneet sekä tuoreet yrtit, joten niitä löytyi jo valmiina. Taannoisen lomamatkani aikana komea, koko kesän parvekkeella auringonvaloa imenyt basilikani kuihtui, joten tällä hetkellä ruukuissa on vain minttua. Toki hyvää ja moneen ruokaan sopivaa sekin.

Punajuuret ja porkkanat kypsyivät uunissa makeiksi ja saivat seurakseen maukasta vuohen- ja lampaanmaitofetaa. Punajuurista osa keitettiin ja niistä sekoitettiin hummus kikherneiden kanssa. Halloumi paistettiin pannulla oliiviöljyssä, minkä jälkeen sen päälle lisättiin makeahkoa balsamicoa ja mintunlehtiä.

Pidän niin kovasti uunissa valmistuvista ruoista, sillä ne valmistuvat lähes itsekseen alkun pilkkomisten jälkeen. Sillä välin voi häärätä aterian muiden komponenttien parissa. Lisäksi uunin tuoma lämpö keittiössä on aika ihanaa.

Punajuuri on moneen taipuva juures, joka kypsyy hitaasti. Sen on myös raportoitu aiheuttaneen mahavaivoja raakana raastemuodossa. Tsekkaa alta helpot ohjeet sekä viimeisenä vielä kuva alkuruoasta, josta kirjoitan lähiaikoina - punajuurta siinäkin.

Punajuurilastuja alkupalassa...Recipes coming soon!

Punajuuri-porkkanapaistos (2 hlöä)

10 pientä / 7 isoa punajuurta (kyllä, näin paljon. menevät kasaan uunissa)

3 isoa porkkanaa

1 paketti (n. 200 g vuohen- ja lampaanmaitofetaa)

Maldon-suolaa

Oliiviöljyä

(Rosmariinia tai timjamia)

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kuori punajuuret, leikkaa pois kannat, ja leikkaa pienehköiksi lohkoiksi. Laita ne uunivuokaan ja päälle oliiviöljyä sekä suolaa. Laita uuniin kypsymään 10 minuutiksi ennen porkkanoiden lisäämistä. Kuori nyt porkkanat ja pilko ne esim. melko paksuiksi tikuiksi. Lisää 10 min kohdalla vuokaan, ja taas oliiviöljyä ja suolaa päälle.

30 minuuttia punajuurien uuniin laittamisesta, kokeile juuresten kypsyysastetta. Jos ne ovat jo saaneet paahteista väriä pintaansa ja pehmenneet jonkin verran, lisää feta. Anna olla noin 15 min ajan, kunnes juurekset ovat kypsiä. Jos fetan lisää aikaisemmin, se tummuu kovasti ja kuivuu.

Punajuurihummus

3 pientä punajuurta

1 prk liotettuja/keitettyjä kikherneitä (n. 250-300 g)

2 tl tahinia (seesamitahnaa)

1 pieni valkosipulinkynsi

Iso loraus oliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua

1 rkl kylmää vettä

Ripaus suolaa

Laita punajuuret kiehumaan heti ruoanlaiton alussa, sillä pientenkin punajuurten kypsymiseen menee noin 45 minuuttia. 

Tee sillä aikaa hummus muilta osin valmiiksi. Huuhtele kikherneet, laita ne astiaan sauvasekoittimella ajamista varten, ja lisää astiaan muut ainekset. Aja tasaiseksi tahnaksi. Koostumuksen tulisi olla notkeaa ja jos hummus on liian jäykkää, lisää kylmää vettä, sitruunamehua tai oliiviöljyä. Öljyä lisäämällä saa rakenteeseen lisää täyteläisyyttä ja pehmeyttä, vettä lisäämällä rakenne jää karkeammaksi. Maista myös maku: lisää sitruunaa, jos happamuutta puuttuu.

Kuori kypsät punajuuret ja pilko noin neljään osaan. Lisää hummukseen ja surauta sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää esim. sitruunamehua tai suolaa tarvittaessa.

Halloumi: jos se on makuusi hyvin suolaista, laita se likoamaa kylmään veteen kokonaisena palana 30 minuutin ajaksi. Kuivaa hyvin ennen leikkaamista ja paistamista, jottei se räisky pannulla oliivilöjyn kanssa. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kun lämpötila on korkea, laita halloumit paistumaan. Paista noin 2 minuuttia per puoli, kunnes pinta on saanut rapeutta ja rusehtavaa väriä. Mausta balsamicolla ja esim. mintun- tai basilikanlehdillä.

Buon appetito!

Viikonloppu saaressa

Syksyn saavuttua ja ilmojen viilennyttyä on mukava muistella kesän lämpimiä päiviä. Vietin yhden elokuisen viikonlopun saaressa, jossa läheiselläni on pieni torppa ja koko ajan laajeneva kasvimaa. On ollut hienoa ja mielenkiintoista seurata, miten pitkään asumattomana olleesta torpasta on kunnostettu vähitellen toimiva ja kaunis talo. Samalla puutarha on tehty siihen, missä vielä voin viisi vuotta sitten olis villi heinikko ja puurteikkö. Alussa kasvimaa oli alaltaan suppea ja siinä oli pieni kasvihuone. Jo alussa lajikkeita tosin oli monia; ainakin salaatteja, kesäkurpitsaa, sokerihernettä, retiisiä, perunaa, porkkanaa, erilaisia palkokasveja sekä yrttejä kuten timjamia, salviaa ja minttua. Joka vuosi käydessäni saaressa kasvimaa on suurentunut ja tänä kesänä sinne oli omin käsin rakenteilla isompi kasvihuone.

Tilalla, Långötorpin puutarhassa Tammisaaressa, viljely on luonnonmukaista. Parina kuluneena vuonna Långötorpin tuotteista on saanut nauttia koko ajan suurempi joukko, sillä muutamaan ravintolaan Helsingissä toimitetaan joka viikko tilaus. Lisäksi puskaradiona levinnyt tieto maistuvista ja tuoreista kasviksista on tuonut henkilöasiakkaita, joille viljelijä vie laatikollisen kasvimaan antimia käydessään maissa.

Långötorpin puutarha tarkoittaa minulle aina viikonloppua, jolloin syön herkullista ja terveellistä ruokaa ja nukun sikeästi kymmenen tunnin unia saaren rauhassa. Ja kotiin tuomisina kassillista vihanneksia!

Kasvihuone nousee tähän.

Salaatteja.

Porkkanat huuhtelupaikalla. 

Salvia.

Rosmariinia kasvaa siellä täällä runsaasti.

Fetaa ja punajuuria, jotka ovat eri lajiketta kuin ne, mitä saa ruokakaupoista. Nämä ovat vaaleampia ja makeampia.

Ruokaisa smoothie, jossa oli salaatteja sekä lisäksi omenaa ja avokadoa. Muutakin siinä oli sekä kasvimaalta että ulkopuolelta, mutta en muista enää mitä :)

Sienipasteijat

Viikonloppu vierähti ulkoillessa ja rapuja syödessä, olikin herkulliset ravut. Rapujen kanssa oli perinteiseen tyyliin vehnäpaahtoleipää, voita, tilliä ja mustapippuria. Ravut kyyditettiin vodkalla, valkoviinillä ja juomalauluilla. Hollantilainen vieraskin veti "Helan gårin" kuultuaan sen vain kerran aiemmin - hyvät ravut pistävät todella laulattamaan. Teimme illallista tukevoittamaan sienipasteijoita, joiden ohjeen haluan jakaa, sillä ne olivat helppoja valmistaa ja tosi hyviä.

Taikinan ohje oli italialaiselta sivustolta ja täyte syntyi omasta päästä. Täyte suurustettiin korppujauhoilla, tapa on italialaisilta opittu. Taikinasta tulee alla olevilla määrillä suuri, joten tee puolikas taikina leipoessasi pienemmälle porukalle.

Piirakkataikina (n. 40 piirasta)

1 kg vehnäjauhoja

0,5 dl vettä

50 g voita

1/2 dl oliiviöljyä (tai ei voita ja 1 dl oliiviöljyä)

suolaa

Sekoita suolaa (n. vajaa tl) lämpimään veteen ja laita jauhot kulhoon. Laita voi sulamaan kattilaan ja mittaa valmiiksi oliiviöljy. Kun suola on liuennut, sekoita käsin puolet vedestä jauhojen kanssa. Vaivaa joukkoon oliiviöljy ja sulanut voi sekä loput vedestä. Vaivatessa taikinan koostumuksen tulee olla tasainen, eikä se saa halkeilla paljoa. Lisää vettä tarvittaessa. Vaivaa taikinaa pöytää vasten, jolloin sen koostumus tasoittuu kunnolla. Tällöin myös gluteeniverkoston muodostuminen on suurempaa.

Jaa taikina ison nyrkin kokoisiin paloihin ja kääri kelmuun. Anna levätä huoneenläpötilassa tunnin ajan.

Sienitäyte

200 g kanttarelleja

150 g tummia herkkusieniä (tai muita sieniä)

1 suuri sipuli

1 suuri valkosipulinkynsi

tuoretta timjamia

lehtipersiljaa

1/2 tl muskottipähkinää

pieni ripaus cayennepippuria

mustapippuria

suolaa

noin 2 rkl korppujauhoja

(parmesaania)

paistamiseen oliivi- tai rypsiöljyä tai voita

voiteluun 2 kananmunaa

Tee valmistelut: Puhdista sienet. Leikkaa ne suurehkoiksi paloiksi. Pieneksi leikattuina ne menettävät enemmän nestettä ja muuttuvat liian löysiksi paistettaessa. Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja hienonna valkosipulinkynsi. Leikkaa timjami ja lehtipersilja pienehköksi silpuksi. Itse vedän yleensä timjamin varresta lehdet käsin pois, mutta kovin pehmeävartisen timjamin voi leikata kokonaan ruokaan.

Ota suuri paistinpannu tai korkeareunainen paistokasari. Paista sipuli ja valkosipuli öljyssä tai voissa. Kun sipuli on alkanut makeutua, lisää sienet. Lisää joukkoon myös yrtit, muskottipähkinää, cayennepippuria, mustapippuria ja suolaa. Paista, kunnes sienet ovat pehmentyneet hieman, 3-5 minuutin ajan. Sienistä on tullut pannulle nestettä, joten lisää korppujauhoja 1 rkl kerrallaan sitomaan sitä. Koostumus on hyvä, kun pannulla on enää hieman nestettä.

Kaulitse levänneestä taikinasta ohuita levyjä. Taikinan käsittely on helpompaa, jos kaulitset pienehkön määrän kerrallan. Paina taikinamatosta esim. teemukilla tai pienellä kulholla pyöreitä paloja. Laita ympyröiden toiselle puoliskolle täytettä ja paina molemmat reunat kiinni. Jos laitat parmesaania, raasta se isoksi raasteeksi ja laita sitä täytteen päälle. Kannattaa kokeilla erilaisia rypytyksiä reunoihin, ne ovat kiva näköisiä. Jos reunaan jää painamisen jäljiltä leveä kaistale, voit leikata sitä kapeammaksi pizzaleikkurilla tai veitsellä.

Voitele pasteijat rikotulla kananmunalla ja paista 180 asteessa uunin keskitasolla, ei kiertoilmalla, noin 25 minuutin ajan. Pateijat ovat kypsiä, kun ne ovat kullanruskeita. Pasteijoiden pinta on heti uunista otettuna kova, mutta se pehmenee jäähtymisvaiheessa.

Anna jäähtyä liinan alla hieman ja nauti!

Salvialla ja sitruunalla maustettua kanaa

Saltimbocca alla romana on herkullinen, ohueksi nuijittu vasikanleike, jonka pintaan laitetaan siivu ilmakuivattua kinkkua ja salvianlehti. Leike paistetaan pannulla, sekaan kaadetaan vähän valkoviiniä ja annetaan porista hetki, kunnes valkoviiniä on haihtunut pannulta. Kokkaamassani kana-ateriassa ei ole oikeastaan muuta yhteistä saltimboccan kanssa kuin salvia, mutta maultaan ne muistuttavat toisiaan. Tällainen kanaruoka on nopea valmistaa ja kelpaakin mainiosti pahimpaan saltimboccan himoon. Kanan kanssa tein pienet uuniperunat uusista perunoista. Ne valmistuvat puolessa tunnissa, joten ateria kokonaisuudessaan tulee nopeasti ja vähällä vaivalla arjen keskellä. Salvia on erittäin aromikas ja kestää aika hyvin kuumentamista. Jo kaksi lehteä kanafilettä kohden riittää tuomaan hyvin makua ja lehtien määrää lisäämällä salvian mausta hallitsevamman.

Kokkauksen alussa laita perunat kypsymään: kuumenna uuni grillivastuksella 250 asteeseen. pese uudet perunat ja tee niihin syvä ristiviilto päälle. Laita perunat leivinpaperin päällä uuniin. Kun niiden pinta on saanut väriä (n. 10 min), käännä uuni pois grillivastukselta tavalliselle lämmitykselle ja lämpötila 200 asteeseen. Anna kypsyä, kunnes perunoiden rakenne on ylikypsä: helposti hajoava (n. 20 min). Ennen tarjoilua laita perunoiden päälle voinokareet.

Grillivastusta käyttäessä kannattaa pitää silmä tarkkana: perunat palavat pinnasta hetkessä ja leivinpaperikin muuttuu hyvin ruskeaksi.

Salvia-sitruunakana 4:lle

4 kananrintapalaa, n. 500 g

salvianlehtiä, 2-3 per kanapala

1/2 sitruunan mehu

mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä

Lämmitä pannu ja kaada siihen ohuelti oliiviöljyä. Laita pannulle salvianlehdet ja niiden päälle kanafileet, näin salvianlehdet jäävät kiinni kanaan. Paista kääntämättä kanaa, tällöin näet miten kanan kypsyminen etenee syvemmälle ja milloin file kannattaa kääntää. Kun kana on noin puoliväliin asti kypsä, käännä fileet. Paista suurin piirtein sama aika toiselta puolelta. 

Kypsymisen loppuvaiheilla rouhi pannulle mustapippuria ja purista puolen sitruunan mehu. Yhdessä oliiviöljyn kanssa niistä tulee hyvänmakuinen kastike, lusikoi sitä lopun kypsentämisen ajan kanapalojen päälle. Kanan pintaa koittamalla saat tietoa kypsyysasteesta: pehmeys vähenee ja kiinteys lisääntyy kypsymisen aikana. Sopivasti kypsynyt kana on hieman kimmoisan tuntuinen.

We live in a house, a very big house in the country...

…näin lauloi Blur 90-luvun puolivälissä! Todellisuudessahan asun kaupungissa ja haaveilen silloin tällöin maalla asumisesta. Siihen auttaa maalla käyminen - kesälomattomana tilaisuus tähän on käytännössä vain viikonloppuisin. Maalle mennessäni poikkean lähituottajien ruokia myyvissä kaupoissa sekä kerään kaiken mahdollisen luonnosta. Kaupungissa syntyneenä ja siellä aina asuneena viihdyn hulinan keskellä loppujen lopuksi parhaiten. On kuitenkin onni, että läheltä löytyy niin upeaa maaseutua, jonne mennä maalaiskaipuun iskiessä!

Maalaismaisemat saavat sydämen sykkimään niin Suomessa kuin ulkomaillakin...

Rankkasadetta pidettiin aitan parvella ja graavikuha maistui...

Radiosta tuli juttua Entisten nuorten sävellahjasta.

Kävelyllä löydettiin paljon metsämansikoita.

Ruu meni lähemmäs tutkimaan vanhaa vajaa metsän reunassa.

Laitettiin lettujen täytteeksi metsämansikoita ja kermavaahtoa.

Retki historialliseen Huovilan puistoon Kärkölään, kuvassa saunarakennus "Ruususauna".

Lampien rantoja pitkin menee kävelytie.

Viehättävään Huovilan puistoon menemme uudelleenkin: seuraavalla kerralla ehkä piknikille...

Mattoa piiskatessa rystylyönti oli tehokas.

Myös Ruu nauttii maaseudun ilmasta!

Kana- ja jättikatkarapuvartaita grillissä

Viikonloppuna laitettiin taas Weberin pallogrilli tulisille hiilille! Punaisessa hehkussa kypsyi vartaissa teriyaki-maustettua kanaa sekä jättikatkarapuja. Niiden seurana olivat mehukas, hieman tulinen mangosalsa sekä avokadotahnaa. Lisäksi oli valkosipulimajoneesia, joka sopii loistavasti sekä kanan että ravun kanssa. Kanat ja jättikatkaravut marinoitiin, ja kanoihin marinointi tuo mielestäni enemmän säväystä kuin rapuihin, jotka taas ovat erittäin herkullisia myös ilman marinointia.

Appelsiini-inkiväärimarinoidut jättikatkaravut (4:lle)

500 g raakoja jättikatkaravunpyrstöjä pakasteena

1 appelsiini (mehu ja kuori)

1 tl tuoretta inkivääriä hienona raasteena
3 valkosipulinkynttä raastettuina

1/2 kuivattu iso chilipalko, keskivahva

1/2 dl oliiviöljyä (tai rypsi- tai pähkinäöljyä)
1/2 tl maustepippuria

suolaa

Tee marinadi: Pese appelsiini ja raasta siitä kuori. Purista appelsiinista mehu. Kuori valkosipuli sekä tuore inkivääri ja raasta hienoksi raasteeksi. Jos haluat tulisen maun, leikkaa kuivattu chili siemenineen joukkoon, muuten poista siemenet ja sisuksen valkoinen osa ennen leikkaamista. Lisää seokseen öljy, suolaa ja mautsepippuria, tarkista maku.

Sulata jättikatkaravunpyrstöt jääkapissa (n. 2 h). Valuta vesi pois lävikössä ja painele kevyesti pinta kuivaksi, jotta marinadi imeytyy rapuihin paremmin.

Sekoita ravut marinadiin ja anna marinoitua jääkaapissa noin 2 tunnin ajan. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne vähintään puoli tuntia ennen grillausta kylmään veteen likoamaan. Grillauksen aikana sivele rapuja marinadilla. Kypsymisaika on noin 3 minuuttia/puoli, grillin lämpötilasta riippuen. Myös pannulla valmistaminen onnistuu, mutta lämmön on oltava korkea!

Teriyaki-kanavartaat (4:lle)

800 g maustamatonta kananrintaa

1/2 dl teriyaki-kastiketta

Leikkaa kananliha joko pitkulaisiksi, kapeahkoiksi suikaleiksi tai kuutioiksi. Laita teriyaki-kastike kulhoon ja kanapalat marinoitumaan kastikkeeseen jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne vähintään puoli tuntia ennen grillausta kylmään veteen likoamaan.

Pujota kanapalat vartaisiin. Grillauksen aikana seesaminsiemenet saavat paahteista makua, joka sopii hyvin teriyaki-kastikkeen makean vivahteen kanssa. Kanat kypsyvät grillissä noin 15 minuutissa, kääntele niitä välillä.

Päälle voit ripotella esim. seesaminsiemeniä tai tuoretta korianteria.

Mangosalsa

2 kypsää mangoa

1/2 chiliä, keskitulinen

2 pientä jalopenoa

1 kourallinen korianteria

1/2 rkl öljyä (oliivi- tai pähkinäöljy)

1 tl rouhittua maustepippuria

suolaa

Kuori mangot pieniksi kuutioiksi. Leikkaa chili ja jalopeno ohuiksi viipaleiksi. Jos haluat tulista, käytä siemenet ja sisuksen valkoinen osa, muutoin poista ne. Leikkaa korianteri silpuksi.

Sekoita kaikki ainekset ja salsa on valmis!

Valkosipulimajoneesi

2 keltuaista
oliivi- ja rypsiöljyä (50:50-suhde)
noin 1 tl Dijon-sinappia
1 iso valkosipulinkynsi
noin 3 anjovis-filettä
noin 2 rkl sitruunamehua

Erottele keltuaiset kulhoon. Ala lisäämään öljyä, ensin ruokalusikasta tippa kerrallaan; näin öljyä ei valahda alussa liikaa. Vispaa koko ajan. Tippoja on hyvä laittaa noin 2:n ruokalusikallisen verran, sitten öljyä voi alkaa lisäämään ohuena nauhana. Jo alussa näkee, alkaako emulsio muodostumaan vai erottuuko öljy keltuaisista. Kun emulsio onnistuu, öljyä voi lisätä nauhana, mutta kuitenkin vähitellen ja isompia lorauksia välttäen. Vispaa koko ajan. Lisää välillä sinappi ja sitruunamehua noin 1 tl kerrallaan ja valkosipulia (puserrin tässä kätevä). Vielä niiden lisäyksen jälkeen voit jatkaa öljyn lisäämistä, edelleen varoen.

Jos öljyä lisää liian nopeasti tai liian paljon, öljyosa erottuu ja kastikkeen rakenne juoksettuu. Muista ainesten lisääminen koko ajan maistellen, sillä aina voi lisätä, mutta pois ei voi ottaa. Varsinkin valkosipuli voi liikana olla läpitunkeva.

Kun kastikkeen koostumus on melko jäykkä, mutta kuitenkin valuva ja maku hyvä, se on valmis.

Avokadosalsan ohje löytyy täältä.

Grilli kuumaksi ja ruuan kylkeen kivennäisvettä, valkoviiniä tai vaaleaa olutta!

Kuohuviinilasillinen kumiveneilyn jälkeen 

Kesäkurpitsa kuin pasta

Kesäkurpitsasta saa raastamalla pitkää ja taipuisaa suikaletta, joka maistuu ihanalle erilaisten kastikkeiden kanssa. Kesäkurpitsa jätetään raa'aksi, joten se on hyvin raikkaan makuista. Siskoni teki raastetun kesäkurpitsan kastikkeen kurkusta, tomaatista, sitruunamehusta ja cayennepippurista. Annoksessa oli lisäksi avokadoa sekä viinisuolaheinää, josta tulee vähän suolaista makua ja vihreää sekä punaista väriä. Lopuksi sekaan paahdettiin seesaminsiemeniä.

Annos kahdelle

1 vihreä kesäkurpitsa

1 keltainen kesäkurpitsa

1 kurkku

2 tomaattia

2 avokadoa

2 sitruunaa
kourallinen korianteria

1/4 tl cayennepippuria

suolaa

viinisuolaheinää (noin 1/2 puskaa)

seesaminsiemeniä

Kuori kesäkurpitsat ja kurkku. Käytä 1/2 kurkusta "pastaan", 1/4 kastikkeeseen ja 1/4 kuutioina ruokaan. Raasta kesäkurpitsat ja kurkku esim. parsankuorijalla tai mandoliinilla ohuiksi, leveiksi suikaleiksi. Leikkaa 1/4 kurkusta ja avokado pieniksi kuutioiksi. 

Tee kastike kuorimattomasta tomaatista, 1/4 kurkusta, korianterista ja kahden sitruunan mehusta esim. sauvasekottimella, ajamalla ohueksi liemeksi. Mausta suolalla ja cayennepippurilla. Sekoita kesäkurpitsasuikaleiden joukkoon. Lisää kourallinen viinisuolaheinää.

Paahda seesaminsiemeniä pannulla, kunnes pinta on kullanruskea. Siemenet palavat helposti! Lisää ne ruokaan.

Nauti sellaisenaan tai esim. leivän kanssa!

Maaseudun ja ahdin antimia

Vietimme serkkuni kanssa viikonlopun maalla ja nyt onkin levännyt olo! Hiljaisuudessa sai nukuttua makeasti ja kauniit maalaismaisemat hellivät silmää. Luonnon antimista raparperit olivat kypsiä ja metsämansikoista osa oli jo valmiita syötäväksi. Myöhemmin kesällä pihapiiristä löytää piparminttua ja kasvimaalta perunaa, ja syksyllä puutarhan omenapuiden sekä muutaman luumupuun sato on valmista. Mustikat ja sienet kuuluvat toki myös loppukesän herkkuihin, tosin oma sienitutkani ei havaitse apajia kovinkaan usein.

Ruokaa laittaessamme käytimme raparperia mehuun, kakkuun ja lettujen täytteeksi. Minäkin, joka käytän sokeria yleensä liian vähän, olen oppinut lisäämään sitä riittävästi raparperin happamuuden taittamiseksi. Mehun koostumuksesta näkeekin, että siinä on runsaasti sokeria (arviolta 5 %), mutta maku ei kuitenkaan ole liian makea. Raparperikakkua tehdessä meidän kahden visiot sekoittuivat ja ne näköjään tärmäsivät kumoten toisensa, sillä kakku ei kohonnut uunissa paljoa ja siitä tuli melko pliisu. Raparperistä ja kaardemummasta tullut maku oli kuitenkin hyvä. Lettujen täytteenä oli kermavaahdon lisäksi voin ja sokerin kanssa paistettua raparperiä.

Mehun ohje aukeaa tästä linkistä. Laitoimme mehuun mintun sijasta basilikaa. Sokerista osa korvattiin hunajalla, joka oli työkaverilta saatua itsetuotettua luomuhunajaa. Hunaja toi mehuun ihanaa makua!

Lettujen täytteestä tulee herkullista, kun leikkaa raparperit kuorimattomina noin 1-2 cm:n paksuisiksi paloiksi ja paistaa niitä voissa noin 5 minuutin ajan melko korkeassa lämpötilassa. Sokeri lisätään loppuvaiheilla ja se saa karamellisoitua.

Illallinen rakennettiin taimenen ympärille. Sen kanssa oli piparjuurikermaviiliä, uusia perunoita (siikli), salaattia ja hummusta ilman valkosipulia ja runsaan sitruunamehun kera. Taimenen sisään laitettiin tuoretta timjamia, suolaa sekä sitruunasiivuja ja se kääräistiin kasteltuun sanomalehtipaperiin. Paketti kypsyi kaasugrillissä 35 minuuttia. Märän sanomalehtinyytin sisällä kala pysyy mehevänä ja kypsyy hitaasti, jolloin se ehtii saamaan maku yrteistä ja sitruunasta. Kostuta sanomalehtipaperit kauttaaltaan ja hyvin, jotteivät ne syty grillissä.

Raparperit löytyivät navetan päädystä.

Raparperimehu.

Lettuja karamellisoidun raparperin ja kermavaahdon kanssa.

Luomuhunajaa Hausjärveltä. Pienellä mehiläisfarmilla tuotettua ja todella hyvää.

Taimen kypsyi kastellun Hesarin sisällä.

Valmis kala oli saanut timjamin ja sitruunan makua.

Illallinen katettuna!

Kanahampurilainen

Kanahampurilainen ja uunijuurekset ovat herkullinen yhdistelmä ja helppoa valmistaa isollekin porukalle. Kuten viime aikoina keittiömme tuotoksissa muutenkin, tässäkin annoksessa maistuvat korianteri ja lime, ja makuja tulee myös muista mausteista. Kanapihvi sai mehukkuutta parsakaalista sekä tuoreista yrteistä ja se sai seurakseen perinteisesti jäävuorisalaattia sekä tomaattia, sipulia ja lisäksi limemajoneesia. Kylkeen teimme uunijuurekset, jotka ovat kauniin värisiä ja maut vaihtelevat punajuuren ja bataatin makeudesta suolaisempaan perunaan.

Tällä kertaa sämpylät olivat valmiina ostettuja, mutta tämän linkin takaa löytyy huippuhyvä ohje pehmeille ja kuohkeille hampurilaissämpylöille!

Kananlihan ja muiden pihviainesten jauhamisessa käytimme silppuria, jossa on pyörivä terä ja leikkausjälki on karkea. Blenderillä tai sauvasekoittimella massasta saattaa tulla liian tasainen, jolloin se voi jäädä löysäksi ja vaikeasti muotoiltavaksi. Vaihtoehtona on ostaa kananjauhelihaa ja leikata muut ainekset joukkoon pieneksi veitsellä.

Uunijuurekset 4 hengelle

300 g kiinteää perunaa

300 g punajuurta

300 g porkkanaa tai lanttua

Oliiviöljyä

Suolaa

(Timjamia tai rosmariinia)

Pese perunat ja porkkanat ja kuori punajuuret ja lantut. Leikkaa juurekset reilunkokoisiksi tikuiksi tai lohkoiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Uuniin menee ensin punajuuret, sillä ne kypsyvät hitaimmin. Kaada uunipellille punajuurien päälle vähän oliiviöljyä. Seuraavaksi (15 minuutin jälkeen) voi laittaa samaan aikaan perunat ja lantut/porkkanat. Porkkanat kypsyvät kaikken nopeiten, joten ne voi myös lisätä viimeisimpänä. Kaada juuresten päälle oliiviöljyä ja halutessasi ripottele timjamia/rosmariinia. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuutin ajan tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Ripottele lopukse päälle suolaa (esim. Maldon).

Kanapihvit 4 hengelle

500 g maustamattomia kanafileitä

150 g parsakaalia

Kourallinen tuoretta korianteria

1 rkl sitruunamehua

1 iso valkosipulinkynsi

Mustapippuria

Suolaa

Leikkaa kanafileitä sekä parsakaalia pienemmiksi veitsellä. Leikkaa korianteri karkeaksi silpuksi ja hienonna valkosipuli. Laita ainekset silppuriin ja purista joukkoon sitruunamehua. Lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Aja tasaiseksi silppurilla.

Avokadotahnan ohje löytyy täältä, samoin majoneesin. Majoneesin joukkoon voi sekoittaa esim. suolakurkkua pieniksi kuutioiksi leikattuna tai espanjalaiseen tyyliin sen voi muuntaa aioliksi maustamalla sen valkosipulilla ja tilkalla sitruunamehua.

Väliin laitoimme salaattia, punasipulia ja tomaattia. Jos kokkaat isolle porukalle, voit tehdä valmiiksi kanapihvit ja lämmittää ne lopuksi uunissa.

Hyvää ruokahalua ja lämmintä viikonloppua!!

Lasagnette

Hei, viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa! Kevätkuulumisiini sisältyy muun muassa kandityön kirjoittamista, ulkoilua ja uusien ruokien kokkaamista. Olen myös aloittanut mielenkiintoisessa, kesän ajan kestävässä harjoittelussa! Kandityöni kirjoitin härkäpapuun liittyen, tarkemmin entsyymeihin, jotka ovat härkäpaputuotteiden ei-toivottujen aromien synnyn taustalla. Keittiössä olen tosiaan tutustunut itselleni uudenlaisiin juttuihin ja mieheni innostuksen kautta siellä ovat valmistuneet lukuisat karibialaiset sapuskat. Itse olen edelleen vahvasti Suomi-Italia-akselilla.

Pastan tekeminen alusta asti jauhoista ja munasta (sekä vedestä), on alussa hieman haasteellista, kuten moni muukin asia. Tässäkin jo parin kerran jälkeen löytää otteen siihen, millainen taikinan tulee olla, jotta se muokkautuu hyvin.

Pastantekoon kannattaa varata riittävästi aikaa. Lisäksi tärkeää on oikea lämpötila niin takinaa työstäessä kuin pastan säilytyksessäkin ennen keittämistä. Kun taikinassa on hyvä koostumus, on sen muokkaaminen melko helppoa - pastakoneella, kaulimella, veitsellä tai käsin.

Pastataikina voidaan tehdä joko vain durumvehnäjauhoista, vedestä ja suolasta tai käyttää lisäksi kananmunaa. Kananmuna tuo rakenteeseen hieman sitkeyttä ja pehmeyttä ja sitä on usein tuorepastassa. Lisäksi siitä tulee keltaista väriä, mikä näyttää kivalta. Teollisuudessa tehtävän kuivapastan kosteuspitoisuus on noin 12 %, ja se säilyykin hyvänä usean vuoden ajan. Kotona tehtyä pastaa voi säilytää raakana jääkaapissa: ilman kananmunaa tehtyä noin viisi päivää ja kananmunan kanssa noin vuorokauden. Tosin suosittelen lämpimästi syömään pastan heti, sillä säilytyksessä sen rakenne huononee sen kuivuessa epätasaisesti ja lisäksi pasta saattaa olla yksi iso taikinamöykky säilytyksen jälkeen.

Tällainen lasagnette on tekijälleen kiitollinen ruoka, sillä siinä ei ole vaativaa tai aikaavievää pastan muotoilua ja levyt voi ja kannattaakin jättää melko paksuiksi. Lisäksi erilaisia mahdollisia täytteitä on vaikka millaisia!

Pastataikina 2 hlön annokseen

2 munaa

durumvehnäjauhoja

suolaa

Laita durum-jauhot (noin 2 dl) pöydälle keoksi ja tee keskelle kolo munia varten. Riko munat jauhojen keskelle. Lisää suola. Ala sekoittamaan raaka-aineita toisiinsa käsin pyörittäen munaa ja suolaa jauhojen joukkoon keskeltä lähtien. Jos taikina on täysin mureneva, lisää teelusikalla pieni määrä kylmää vettä. Taikina on valmis, kun se on kiinteä. Sitkoa on, mutta taikina on kuitenkin kuiva: vaivattavissa pöytätasoa vasten, muttei jää lainkaan kiinni. Jaa taikina kahteen osaan, pyöritä ne palloiksi ja laita päälle kelmua. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi, sillä viilentymisen jälkeen niitä on helpompi käsitellä.

Tee valmistelu pastan muotoilua varten: jauhota taso aivan kevyesti. Jauhota kevyesti myös tarjotin tai iso lautanen, jonka päälle laitat valmiis pastalevyt. Voit sirotella kevyesti jauhoja jokaisen pastalevyn päälle ja laittaa väliin keittiöpyyhkeen tai leivinpaperia, jonka taas jauhotat seuraavia pastalevyjä varten. Jos vain jääkapissa on tilaa, on valmiita pastalevyjä hyvä pitää siellä ennen keittämistä, sillä ne alkavat takertua huoneenlämmössä nopeasti.

Jos käytät pastakonetta, jaa kumpikin taikinapallo noin neljään osaan. Rullaa jokainen osa yksitellen aloittaen isoimmalla säädöllä ja pienentäen väliä joka kerta. Isoimmilla säädöillä taita taikina kahtia ja rullaa läpi. Näin taikinan kestävyys paranee. Tähtää kapeaan, pitkää taikinalevyyn. Jätä taikina aika paksuksi, sillä ohut taikina hajoaa helposti ja se on myös suutuntumaltaan liian hento tähän ruokaan. Leikkaa taikinalevy suunnilleen samankokoisiksi paloiksi.

Jos käytät kaulinta, voit kaulita kummankin taikinapallon isoksi levyksi jauhotetun pöydän päällä ja leikata siitä paloja veitsellä tai leikkausrullalla.

Täyte (2 hlölle)

Kastike:

5 tomaattia tai purkillinen kuorittuja tomaatteja (kirsikkatomaatteja)

2 valkosipulinkynttä

oreganoa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Lisäksi:

1 kesäkurpitsa

tuoretta basilikaa

purkkitonnikalaa

parmesaania

(vahvaa, pehmeähköä juustoa, esim. mustaleimaemmentalia)

Keitä kastike: kuumenna oliiviöljyä pannulla. Murskaa veitsen lappeella puolella valkosipuli joukkoon kokonaisena, ilman kuorta. Kun valkosipuli on paistunut öljyssä 1-2 minuutin ajan, lisää tomaatit isoina lohkoina tai säilyketomaatit. Lisää oreganoa, suolaa ja mustapippuria. Anna porista vähintään 30 minuutin ajan miedolla lämmöllä. Nestettä haihtuu ja maut tiivistyvät.

Kastikeen poristessa valmistele kesäkurpitsa: raasta puolet kesäkurpitsasta isoksi raasteeksi. Leikkaa toinen puoli ohuiksi siivuiksi. Raaste tulee lopuksi päälle. Paista siivuja oliivöljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet.

Raasta myös juusto valmiiksi.

Kuumenna tässä välissä uuni 175 asteeseen. Kun kastike ja muut täytteen on valmisteltu, keitä pastalevyt runsaassa, reippaasti suolatussa vedessä. Keittoaika: 2-3 minuuttia. Nosta levyt reikäkauhalla esim. leivinpaperin päälle.

Kokoa lasagnette: aseta uunilevylle leivinpaperin päälle pastalevyt. Laita päälle kastiketta, kesäkurpitsaa ja tonnikalaa. Laita päälle pastalevy ja kerros täytteitä. Tee annoksista 3-4-kerroksisia. Laita päälle kesäkurpitsaraastetta ja juustoraastetta. Laita uuniin noin 15 minuutiksi, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän rusehtavaa väriä.

BUON APPETITO!

P.S. Italian lainsäädännön mukaan vain 100-prosenttisesti durumvehnästä valmistettu pasta on pastaa. Pehmeästä vehnästä, saatikka sitten vehnän ja rukiin tai muun viljan seoksesta valmistettu tuote ei ole pastaa.