Milanon joulutunnelmia

Olin noin viikko sitten Milanossa käymässä, oli ihanaa palata sinne vaihdon jälkeen! Talvi-ilma oli silloin paras mahdollinen, sillä aurinko paistoi ja yhtenä päivänä satoi lunta. Bej oh Bej -joulumarkkinoilla Parco Sempionen laidalla myytiin ruokaa, antiikkia ja erilaisia esineitä. Ruoissa eniten edustettuina olivat salamit, juustot ja erilaiset makeat herkut. Moni koju möi paahdettuja kastanjoita. Kaupungissa oli paljon italialaisia sekä turisteja ja keskusta kuhisikin enemmän, kuin mitä näin kertaakaan kevään ja alkukesän aikana. Tylsä puoli oli, että taloustilanne näkyi joulumarkkinoissakin: monet kauppiaat olivat joutuneet sanomalehden mukaan laskemaan hintoja reilusti, mutta siitä huolimatta kauppa ei käynyt riittävästi.

Mikä piristysruiske nähdä sinistä taivasta, eloisia ihmisiä ja erittäin rikasta ruokamaailmaa. Jälleen sain kokemuksen siitä, miten italiassa ryppyotsaisuus on harvoin tavattava ominaisuus: olimme ravintolassa illallisella ja naapuripöydässä juotiin kuohuvaa. Tilasimme oman pikkupullon, mutta sen sijaan ravintolan omistaja otti pariskunnan coolerista pullon, toi lasit ja kaatoi meille kuohuvaa. Kohotimme maljan yhdessä omistajan ja pariskunnan kanssa. Pari osoittautui ravintolan omistajan ystäviksi, ja omistaja toikin heille uuden, ison pullon saman tien. Siitäkin tarjottiin kierros meille, ja vielä seuraavakin... Kupliva olikin hieman hienompaa sorttia, Krugia. Laskussa loppuillan samppanjakimara ei näkynyt. Tällaiset teot tuntemattomia kohtaan tuntuvat niin mukavilta!

Keksejä, karamelleja, kuivattuja hedelmiä ja marsipaania.

Canditi eli sokeroituja hedelmiä.

ja salamia, montaa erilaista.

Koristekaalia.

La Rosa nera, yksi suosikkiravintoloistani Milanossa. Toscanalaista ruokaa.

Jouluvaloja Breran kaupunginosassa.

Galleria Vittorio Emmanuele oli saanut komeat jouluvalot ja oli täpötäynnä ihmisiä, kuten lähes aina.

Porta Nuova, uutta Milanoa.

Kauniit päivät mahdollistivat pitkät kävelyt.

Caesar-salaatti

Käytin romaine-salaatin lisäksi myös toista lajiketta, koska sitä oli vähän jäljellä jääkaapissa.

Caesar-salaatti sai alkunsa, kun italialainen Caesar Cardini (1896-1956) muutti Yhdysvaltoihin ja perusti ravintoloita sinne ja Meksikoon. Vuonna 1924, asuessaan San Diegossa, hän kehitti kastikkeen kootessaan aterian kaapista löytyvistä tarvikkeista. Tosin joukko Cardinin ravintoloiden henkilökuntaa on ottanut kunnian itselleen kastikkeen kehittämisestä. Cardini ei laittanut kastikkeeseen anjovista, vaan suolaisuutta ja syvyyttä saatiin Worchestershire-kastikkeella. Siinä ei ollut valkosipulia, jota näkee usein nykysisissä ohjeissa. Kastike sekoitettiin romaine-lajikkeen salaatin ja leipäkrutonkien kanssa. Nykyään kastikkeeseen laitetaan alkuperäisten ainesosien lisäksi anjovista ja salaattiin grillattua kanaa, tiikeriravun pyrstöjä, pekonia tai jopa tomaattia, avokadoa tai nachoja. "Cardini's"-brändin caesar-kastike on suosittua Amerikassa.

Minun mielestäni parasta caesar-salaatti on kanan kanssa. Tein listan täydellisen caesar-salaatin ominaisuuksista:

- Salaatinlehdet eivät ole vetisiä, sillä silloin kastike ei tartu niihin hyvin ja lisäksi ne löysistyvät nopeasti.
- Salaatinlehdet on revitty melko isoiksi paloiksi, sillä pienet palat löystyvät nopeammin.
- Kastike on tasapainoisen makuinen: ei likaa Worchestershire-kastiketta tai anjovista tai suolaa. Riittävän paljon sitruunamehua tuomassa happoja eli taittamassa öljyistä suutuntumaa ja makua.
- Kastiketta ei ole liikaa, jotta salaatti ei ole liian raskas ja maistuu muullekin, kuin kastikkeelle.
- Salaatti tarjoillaan tuoreena, jotta salaatinlehdet ja leipäkrutongit eivät löysisty.
- Tarjolla on vastaraastettua- tai höylättyä parmiggianoa ja mustapippuria myllystä.
- Raaka-aineissa ei tehdä kompromissejä: salaatti on romainea, juusto parmesaania, öljy hyvälaatuista jne.

Miten huippu-ceasar valmistetaan? Jos salaatinlehdet pesee, ne on hyvä laittaa jääkaappiin kannellisessa kulhossa tai löyhästi muovipussissa vähintään 2 tuntia ennen käyttöä, sillä siinä ne rapeutuvat ja pinta kuivuu. Kastikkeen valmistuksessa on oltava alussa tarkkana, jotta se ei juoksetu. Kastikkeen teossa maistelua usein ja raaka-aineiden lisäämistä vähän kerrallaan, niin saadaan oikea maku.

Kun kokemusta on enemmän, voi kastikkeen tehdä ruokapöydän vieressä ja sekoittaa salaatin siinä. Itse olen hiljattain saanut majoneesin juoksettumaan muutaman kerran, jotta vielä en ole riittävän näppärä tekemään kastiketta muiden silmien alla.....


2 hengelle (isot annokset)

Kastike:

• 2 keltuaista
• oliiviöljyä
• rypsiöljyä (oliivi:rypsi = 50:50-suhde)
• noin 1 tl Dijon-sinappia
• 1 iso valkosipulinkynsi
• noin 3 anjovis-filettä
• noin 2 rkl sitruunamehua
• 0,5 dl parmesaania vastaraastettuna
• muutamia tippoja Worchestershire-kastiketta
• mustapippuria myllystä

Jälleen tein ajatuksissani kastikkeen pikkukulhossa, enkä salaattikulhossa, mikä olisi kätevintä!

Salaatti:

• noin 400 g (2 isohkoa ruukkua romaine-salaattia)
• 3 paksua siivua rapeakuorista vehnäleipää, esimerkiksi maalaisleipää
• hyppysellinen kuivattua timjamia leipien paahtamiseen
• loraus öljyä leiville
• parmesaania lastuina
• mustapippuria myllystä
• halutessasi noin 300 g kanan rintafileitä

Salaatin teko on hyvä aloittaa salaatinlehtien kanssa. Jos peset ne, tee se jääkylmässä vedessä ja kuivaamisen jälkeen laita vielä jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, jotta pinta kuivuu ja salaatinlehdistä tulee todella rapsakoita.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa leipäsiivut kuutioiksi. Itse pidän reilunkokoisista paloista. Laita uunipellille vähän oliiviöljyä sekä sirottele siihen timjamia ja kääntele leipäpaloja siinä. Laita leipäpalat uuniin paahtumaan noin kymmeneksi minuutiksi ja tarkkaile paahtumista. Ne ovat kypsiä, kun ne ovat rapeutuneet pinnalta.

Kana: ota paketti 1/2 tuntia ennen kanojen paistamista huoneenlämpöön, jotta ne kypsyvät nopeammin. Paista kanat kypsiksi kokonaisina fileinä oliiviöljyssä. Ripottele päälle hieman suolaa. Anna vetäytyä noin 5 minuutin ajan huoneenlämmössä ja leikkaa poikittain ohuehkoiksi siivuiksi.

Tee kastike salaattikulhossa. Leikkaa ensin anjovisfileet aivan pieneksi silpuksi, älä lisää niitä vielä kulhoon. Raasta parmesaani pieneksi. Erottele keltuaiset kulhoon. Ala lisäämään öljyä, ensin ruokalusikasta tippa kerrallaan; näin öljyä ei valahda alussa liikaa. Vispaa koko ajan. Tippoja on hyvä laittaa noin 2:n ruokalusikallisen verran, sitten öljyä voi alkaa lisäämään ohuena nauhana. Jo alussa näkee, alkaako emulsio muodostumaan vai erottuuko öljy keltuaisista. Kun emulsio onnistuu, öljyä voi lisätä nauhana, mutta kuitenkin vähitellen ja isompia lorauksia välttäen. Vispaa koko ajan. Lisää välillä sinappi, anjovis, sitruunamehua noin 1 tl kerrallaan ja parmesaanit sekä Worchestershire-kastiketta, mustapippuria ja valkosipulia (puserrin tässä kätevä). Vielä niiden lisäyksen jälkeen voit jatkaa öljyn lisäämistä, edelleen varoen.

Jos öljyä lisää liian nopeasti tai liian paljon, öljyosa erottuu ja kastikkeen rakenne juoksettuu. Muista ainesten lisääminen koko ajan maistellen, sillä aina voi lisätä, mutta pois ei voi ottaa. Varsinkin anjovis, Worchestershire-kastike ja valkosipuli voivat liikana olla läpitunkevia.

Kun kastikkeen koostumus on melko jäykkä, mutta kuitenkin valuva ja maku hyvä, se on valmis. Lisää kulhoon salaatinlehdet, kananpalat ja krutongit. Vuole jokaiseen annokseen parmesaanilastuja päälle ja rouhi mustapippuria.

Maistuu hyvältä kivennäisveden kanssa!

Lihapullapasta

Oi, mikä yö, loistaa tähtien vyö, on niin kaunis bella notte... Jotenkin näin menee Kaunotar ja Kulkuri -elokuvassa italialaisen ravintolan pitäjän musisointi. Kohtauksessa Kaunottaren ja Kulkurin syömä lihapullaspaghetti herätti aina pienenä nälän ja kokkaustaitojen karttuessa aloin kokkailla lihapullapastaa. Se on edelleen yksi suosikkiruoistani ja resepti on jalostunut niin, että nykyään kelpuutan vain karitsanjauhelihan ja päällä on mielellään bufala-mozzarellaa. Karitsanjauheliha on maukkaampaa, kuin naudan jauheliha tai naudan ja sian jauhelihan yhdistelmä, ja siinä on vähän enemmän rasvaa, kuin paistijauhelihassa. Rasva tuo mehukkuutta ja osaltaan lisää myös makua, sillä lihassa makuaineet ovat sitoutuneet rasvaan. Mozzarellapallon puolikas annoksen päällä sulaa herkullisesti ja tuo annokseen pehmeyttä sekä bufala-mozzarella hyvää makua.

Ruoka saattaa tuntua työläältä lihapullien teon ja puolen tunnin kypsytysajan vuoksi, mutta käytännössä pullataikina on nopea tehdä, pullien pyrittäminen ei vie kauaa, sillä muodon ei tarvitse olla täydellinen, ja kypsymisen aikana voi keittää pastan sekä puuhailla muuta.

4 hengelle:

Lihapullataikina:

• 400 g karitsan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/4 dl korppujauhoja tai kuivaa leipää murskana taikka pienellä määrällä vettä pehmitettynä
• 1/2 tl kuivattua persiljaa tai pieni kourallinen tuoretta
• 1/2 tl kuivattua timjamia tai pieni kourallinen tuoretta
• 1/4 tl suolaa
• mustapippuria myllystä reilusti
• 1 kuivattu, minikokoinen punainen chilipalko tai 1/4 tuoretta, punaista chilipalkoa (keskivahva lajike)

Kastike:

• 2 purkkia tomaattimurskaa (noin 200 g/kpl)
• 1/4 dl punaviiniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl timjamia
• 1 tl oreganoa
• oliiviöljyä
• 1/4 tl suolaa
• mustapippuria myllystä

Päälle: tuoretta basilikaa ja bufala-mozzarellaa.

Tee ensin kastike: riko valkosipulinkynnen rakenne murskaamalla se veitsen lappealla puolella leikkuulautaa vasten. Nyt kuori irtoaa helposti. Lämmitä kattila ja lisää oliiviöljyä niin, että pohja peittyy juuri ja juuri ohuesti. Kuullota valkosipulinkynsiä noin 3 min ajan, kunnes ne ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi; silloin niistä on irronnut aromia ja suurin kitkeryys on taittunut. Lisää tomaattimurska, punaviini ja mausteet.

Lihapullat: sekoita kulhossa kaikki ainekset. Kuivatun chilipalon voi murskata sormin ja tuoreen chilin silputa pieneksi. Käytän tässä itse myös chilin siemenet. Vaivaa taikina käsin tasaiseksi. Pyörittele siitä reilunkokoisia palloja. Laita lihapullat kastikkeeseen kypsymään ja anna porista hiljakseen noin 30 minuutin ajan. Lihapullat kypsyvät jo noin 10 minuutissa kuumassa kastikkeessa, mutta maut syvenevät, kun kastikkeen antaa porista pidempään. Tarkista makua välillä ja lisää mausteita tarvittaessa.

Pasta: parhaiten ruokaan sopii spaghetti eli pitkä, ohut pasta tai tagliatelle eli nauhapasta. Laita pastavesi kiehumaan, kun olet laittanut lihapullat kastikkeen joukkoon. Lisää reilu hyppysellinen suolaa keitinveteen.

Laita pasta lautaselle, päälle kastiketta sekä tuoretta basilikaa ja puolikas mozzarellapallosta. Nauti täyteläisen punaviinin kanssa! herkkiä hetkiä lihapullapastan äärellä!

"Le stelle dor con il loro splendor, sono gli occhi della notte." (suora suomennos: kultaiset tähdet loistavat, ovat yön silmät - aah miten romanttista!)

Kaunotar ja Kulkuri nauttivat tähtikirkkaasta yöstä ja pastasta, kuva otettu elokuvan dvd:ltä.

Syksyinen lohisalaatti

Ennen lohta ja juureksia sisältävään salaattiin menemistä haluaisin pahoitella kuvien laatua! Tällä hetkellä minulla on vain kännykkäkamera, ja ennen kunnon kameran hankintaa kuvat ovat joko sillä otettuja tai vanhempia kuvia, joista monet olen napannut siskolta lainassa olleella järkkärillä.

Nyt itse ruokaan, jossa makuyhdistelminä on sitruunalla sävytettyä lohta, makeita juureksia timjamin kanssa ja saksanpähkinöitä. Porkkanat ja punajuuret on paahdettu uunissa oliiviöljyn ja timjamin kera, ja lopuksi ripoteltu päälle hieman Maldon-suolaa tuomaan makuja lisää esiin ja antamaan kontrastia juuresten makeudelle. Lohta ei ole kypsennetty aivan läpikypsäksi, jotta se olisi mehevää ja maistuvaa. Päälle puristetaan sitruunamehua, ripotellaan hiukkanen suolaa, ja rouhitaan mustapippuria. Kastikkeeksi sopii hyvälaatuinen oliiviöljy, jota kannattaa annostella varovaisella kädellä, jotta se yhdessä lohen rasvan kanssa ei tunnu suussa liian rasvaiselta.

2 hengelle

• 300 g lohta
• 1 iso kerä lehtisalaattia
• 1/2 kurkkua
• 2 isoa porkkanaa
• 2 punajuurta
• pieni kourallinen tuoretta timjamia (kuivattu käy myös)
• 100 g saksanpähkinöitä
• oliiviöljyä
• vähän (vajaa 0,5 tl) Maldon-suolaa

Aloita juuresten kanssa, sillä niiden kypsennys vie aikaa. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pese punajuuret ja porkkanat ja poista kannat. Leikkaa porkkanat isoiksi tikuiksi ja punajuuret lohkoiksi. Muoto on makuasia, minusta porkkanat maistuvat parhailta tikkuina ja punajuuret lohkoina! Levitä uunipellille porkkana- ja punajuuripalat ja kaada päälle noin 3 rkl verran oliiviöljyä, ja sekoittele öljyn levittämiseksi.

Juurekset ovat uunissa noin 45 minuuttia, jonka aikana voit tehdä muut osuudet. Tarkista välillä juuresten kypsyyttä haarukalla ja maistamalla.

Revi salaatti ja levitä se lautaselle. Leikkaa kurkku kuutioiksi ja laita salaatin päälle. Poista lohenpalasta nahka ja ruodot ja leikkaa se kahteen osaan. Kun juurekset kypsiä, ota ne jäähtymään ja ripottele päälle suolaa, ja paista lohi. Laita melko kuumalle pannulle hieman oliiviöljyä ja paista kummaltakin puolelta noin 3 minuutin ajan. Kypsyysastetta voit tarkistaa joko sivuilta tai päältä käsin varovaisesti rakennetta liikaa rikkomatta. Paistan lohen välillä ilman öljyä, kuten tälläkin kertaa, ja hyvällä ja täysin ehjäpintaisella teflonpannulla se ei tartu lainkaan.

Laita vielä hieman lämpimät juurekset salaatin päälle, samoin saksanpähkinät. Nosta päälle lohenpala, purista mukaan sitruunamehua ja ripottele päälle hieman suolaa ja rouhi mustapippuria myllystä.

Jogurttismoothie

Miten helppoa ja nopeaa onkin valmistaa välipalaksi jogurttipohjainen smoothie! Se pitää myös nälkää aika hyvin loitolla sen sisältämien kuitujen sekä jogurtin volyymin ansiosta. Erilaisia sovelluksia voi keksiä lukuisia, ja suosikkini on banaanilla ja cashew-pähkinöillä höystetty versio. Usein laitan lisäksi vielä kauraleseitä.

Tarvitset: maustamatonta luonnonjogurttia, banaanin ja pienen kourallisen cashew-pähkinöitä. Sekoita ne sauvasekoittimella ja juoma on valmis!

Alkuruoka

Alkuruoka kuuluu harvemmassa kodissa arkiruokailuun, joten se tekee ateriasta heti spesiaalimman. Pidän alkupalojen tekemisestä. Pääruoka on usein täyttävin osa ateriaa, joten siinä on isommat linjat. Alkuruoan tarkoituksena sen sijaan on herätellä ruokahalua ja myös viedä kovin näläntunne pois. Se voi siis olla kevyt, ja raaka-aineissa ja esilepanossa voi käyttää enemmän mielikuvitusta. Teen mielelläni kylmiä alkupaloja, ja harvemmin lämpimiä keittoja tai muita lämpimiä ruokia.

Vaikka pipertäminen onkin mieleeni alkuruokia tehdessä, herkullisia ovat myös italialaiset antipastot eli hyviä leikkeleitä, hunaja- tai verkkomelonia, tomaattia, basilikaa ja mozzarellaa sekä muita juustoja, esim. parmesaania tai pecorinoa. Tällöin oleellista on raaka-aineiden laatu: lihojen ja juustojen on oltava laadukkaita ja tuoreita, mozzarellan maistuvaa bufala-mozzarellaa ja tomaattien ja melonin kypsiä ja makeita.

Tässä vaihtoehtoja alkupalaksi; ecco, per favore!

Kampasimpukoita romanesco-kaalipyreen ja parmankinkun kanssa

• 2 kampasimpukkaa per hlö
• 1 ohut siivu parmankinkkua per hlö (myös muut ilmakuivatut kinkut, kuten serrano, käyvät)
• kerä romanesco-kaalia (pidän siitä vihreän värin vuoksi), myös kukkakaali sopii
• noin 15 g voita
• noin 20 ml maitoa
• pieni ripaus Maldon-suolaa
• hiukan mustapippuria myllystä

Paistamiseen oliiviöljyä.

Jos käytät pakastekampasimpukoita, ota ne sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana tai sulata ne parin tunnin kuluessa kylmässä vedessä (liian nopea sulaminen ajaa nestettä pois soluista ja rakenne kuivahtaa).

Asettele aluksi parmankinkkuviipaleet lautasille. Ota romanesco-kaalista kivannäköisiä, pieniä kukintoja ja asettele ne lautaselle koristeeksi. Leikkaa romanesco-kaali 4 osaan ja höyrytä vedellä noin 5 minuutin ajan, kunnes kaali tuntuu al dente -kypsyiseltä eli on pinnalta pehmeä, mutta sisältä vielä hieman rapea. Lämmitä höyryttämisen aikana maito ja voi miedolla lämmöllä. Kun kaali on valmis, sekoita sauvasekoittimella maito-voi seos ja hiukan suolaa kaalin joukkoon (hyvä tehdä kattilassa, niin sose pysyy lämpimänä; varo roiskeita). Jos koostumus on liian jäykkä, lisää varovasti maitoa. Tarkista maku. Laita lautasille kinkun viereen pieni vuori pyreetä (ja herneitä).

Paista lopuksi kampasimpukat: Jos simpukoiden pinta on kostea, kuivaa se. Laita kuumalle pannulle vähän öljyä ja paista kampasimpukoita kummaltakin puolelta 15 sekunnin ajan. Tavoitteena on tummuutta saanut pinta ja raaka, kuultava keskiosa. Paistaminen menee helposti yli, jolloin rakenne muuttuu kuivakaksi ja väri mattaiseksi valkoiseksi.

Asettele kaksi kampasimpukkaa parmankinkun päälle ja rouhi päälle vähän mustapippuria.

Lohisashimi

Mieheni tekee lohisashimia silloin tällöin ja ohje onkin hänen sovelluksena.

• 100 g lohta per hlö
• kurkku (noin 1/4 per hlö)
• seesaminsiemeniä
• soijaa
• limen mehua ja kuorta hienoksi raastettuna

Perkaa ensin lohi ja ota ruodot pois.

Kuori kurkku. Leikkaa se ohuiksi siivuiksi kuorimaveitsen avulla. Purista kulhoon limemehua ja lisää sinne vähän soijaa. Kurkkusiivut pyöritellään liemessä, joten niiden ei tarvitse uida siinä. Asettele lautaselle kurkkusiivut.

Tässä työvaiheessa ns. tohotin eli kaasusoihtu on kätevä, mutta voit tehdä vaiheen myös teflon-pannulla. Kypsennä tohottimella lohen pinta joka puolelta ohuelti. Jos käytät paistinpannua, teflon on paras, sillä muuten joudut käyttämään rasvaa tarttumisen estämiseksi, ja ruoan maku ja ulkonäkö muuttuu.

Leikkaa lohi ohuehkoisi siivuiksi ja asettele kurkkujen päälle. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja raasta hienojakoiseksi limenkuorta.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

• kypsiä tomaatteja
• puhvelinmaitomozzarellaa (1/2 palloa per hlö)
• tuoretta basilikaa
• salaattia, pehmeää lajiketta
• mustapippuria myllystä
• hyvää oliiviöljyä

Revi salaatti ja asettele se lautasille. Pilko tomaatti isohkoiksi paloiksi ja asettele salaatin päälle. Puolita mozzarellapallot ja aseta päälle. Revi lopuksi annokseen basilikaa, rouhi mustapippuria ja lorota päälle oliiviöljyä.

Värikästä ruokaa ja ihania makuja: Silvoplee

Kun sovin treffit loppuviikolle Silvopleehen tätini kanssa, halusin jakaa kokemuksiani täällä blogissa ravintolasta. Silvoplee on kasvisravintola, jossa on ruoat otetaan buffet-pöydästä ja maksetaan painon mukaan. Lisäksi tarjolla on keittoa, jolle on eri kilohinta. Vitriinissä on erilaisia kasvispohjaisia kakkuja sekä juomaksi luomumehuja ja -siideriä. Buffet-pöydässä on hyvin montaa eri sorttia, joista osa on kypsennettyä ja osa raakaa, joten raakaruokadieettiä noudattavakin löytää sieltä lautasen täydeltä syötävää. Maut ovat vaihtelevia: hapatettuja vihanneksia, pähkinäisiä tahnoja, intialaista kasvispataa, makeita hedelmiä. Lautasen koko on suuri, mutta siitä huolimatta se täyttyy helposti, sillä herkullisia ruokia on niin montaa sorttia.

Silvoplee on Kalliossa (Toinen linja 3) vanhassa rakennuksessa, korkeassa ja valoisassa tilassa. Sen seinille kauniita seinämaalauksia on maalannut Vincent Bakkum, jonka teoksista pidän kovasti. Ravintola on auki päiväpainotteisesti: maanantaista lauantaihin klo 11-18. Sinne ei oteta pöytävarauksia, mutta vaihtuvuus on melko nopeaa, joten vapautuvaa pöytää ei yleensä joudu odottelemaan kauaa. Kuvissa olen Silvopleessa mieheni kanssa syömässä ja onneksi pääsen sinne pian uudestaan!

Ragù bianco - Sianlihakastike pastalle

Teimme mieheni kanssa tätä pastaa Aglio & Olio -keittokirjasta (Saku Tuominen, Tuukka Koski ja Kimmo Kivilahti 2008, Tammi), ruoan nimi on "Rigatoni con ragù di maiale" eli rigatoni-pastaa sianlihastikkeen kanssa. Se muistuttaa ulkonäöltään kuin naudanliha-bolognese -kastiketta, mutta maku on aivan erilainen. Bolognialaisen jauhelihakastikkeenhan voi italialaisten mukaan valmistaa joko naudan- tai sianlihasta. Aromeja kastike saa varsiselleristä, porkkanasta ja valkoviinistä. Makujen syventämiseksi kastiketta haudutetaan noin 45 minuuttia, joten valmistukseen on hyvä varata reilusti aikaa. Ohjeessa pastana on rigatoni eli putkipastaa, jossa on melko suuri halkaisija, mutta keitimme tällä kertaa linguine-pastaa. Aglio & Olio -kirjassa raaka-aineille ei ole määriä ilmotettuina, lisäsin ne ohjeeseen. Myös oregano, suola ja pippuri ovat lisäämiäni, ja ohje on kirjoitettu omin sanoin.

Ruoassa käytetään porsaan jauhelihaa ja me jauhamme sen usein itse lihamyllyllä, nyt käytimme porsaan palapaistia.

4 hengelle

• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 isoa porkkanaa
• 1 iso varsi varsiselleristä
• 400 g porsaan jauhelihaa
• 2 dl valkoviiniä
• 1 kg tomaattimurskaa (2 pakkausta)
• oreganoa
• suolaa, mustapippuria
• tuoretta basilikaa

Oliiviöljyä paistamiseen.

Kuori porkkanat. Pilko sipuli, porkkanat ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappealla puolella ja pilko pieneksi. Laita kuumalle pannulle öljyä ja paista kasviksia siinä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja sipuli on makeutunut.

Lisää pannulle liha ja kypsennä muutaman minuutin ajan. Lisää valkoviini sekä tomaattimurska ja oregano, suola ja mustapippuria myllystä. Jätä hautumaan kannen alle miedolle lämmölle noin 45 minuutin ajaksi.

Tarkista makua hautumisen aikana ja lisää tarvittaessa oregano, suolaa tai pippuria. Lisää vettä, jos nestemäärä näyttää liian niukalta.

Keitä pasta reippaasti suolatussa, runsaassa vedessä.

Leikkaa tai revi basilika isoiksi palasiksi ja lisää se kastikkeeseen muutamaa minuuttia ennen tarjoilua. 

Kyytipojiksi annokseen parmesaania ja lasiin kuivaa valkoviiniä - buon appetito!

Aamujen aamu

Runsaan ja kiireettömän aamupalan ansiosta koko päivä saa hyvän vireen. Montaa sorttia kattavan aamiaispöydän kokoamista varten saa ostaa ison kassillisen erilaisia tuotteita, joten sellaisen järjestäminen ei ole aina aivan pienen vaivan takana. Kahdestaan onkin mielestäni mielekkäämpää mennä aamiaiselle tai brunssille kahvilaan, kun taas isommalle porukalle aamiaista järjestäessä hankittavien tuotteiden määrä ei kasva kahden hengen ruokakassiin verrattuna kovin paljoa. Unelmien aamupala sisältää mielestäni hyvää leipää, juustoja, leikkeleitä, salaattia, tomaattia ja kurkkua leivän päälle, croissanteja ja hilloa, luonnonjogurttia, tuoreita marjoja ja hedelmiä, mysliä, keitettyä kananmunaa sekä appelsiinimehua ja kahvia tai teetä... ja parhaimmillaan aamiaisen saa nauttia hyvin nukutun yön jälkeen. Jos mieheltäni kysytään, hän lisäisi listaan vielä pekonin, joka kieltämättä itsellenikin maistuu, jos kyseessä on englantilaistyyppinen aamiainen paahtoleipineen, tomaattipapuineen ja munakokkeleineen.

Kuvan aamiainen on Milanosta, ja se nautittiin siskoni syntymäpäiväaamuna. Siellä oli erityisen helppoa hakea tuoretta leipää, sillä leipäkauppa oli aivan naapurissa.

Hyvää viikonloppua sekä rentoja ja herkullisia aamuja!

Voimakas, mutta lempeä hirvipata

Hirvenliha on vähärasvaisempaa, kuin naudanliha, ja siinä on riistalle ominainen maku. Maku on melko mieto, ja hyvin vähärasvaisessa hirven sisäfileessä ei mielestäni ole huomattavaa eroa naudan sisäfileeseen. Yleisimmin teen hirvestä padan, sillä ulkopaistia tulee eniten, ja se sopii mainiosti pataan. Padan teossa tärkein seikka on pitkä haudutus miedolla lämmöllä. Yön yli haudutettaessa liha pehmenee ja kalvot ja jänteet gelatinisoituvat, joten tuloksena on pehmeää ja mureaa lihaa.

Eniten käyttämässäni reseptissä liha hautuu punaviinissä ja oluessa kasvisten ja mausteiden kanssa. Todella mainio pata syntyy myös äitini löytämällä välimerellisellä reseptillä, johon tulee valkoviiniä, kasviksia ja sitruunaa. Oli pata sitten puna- tai valkoviiniin tehty, on rosmariini ihan ehdoton mauste padalle!

Hirvipadan kanssa sopii parhaiten perunamuusi, ja mielestäni hyvään muusiin ei tarvitse käyttää kermaa; kevytmaito toimii hyvin! Juomaksi sopii täyteläinen, runsas punaviini sekä olut. Patoja ja muusseja tehdessä on onni, jos pystyy käyttämään valurautaisia pannuja ruskistamiseen ja hauduttamiseen, ja oikein isoa kattilaa muusille.

Hirvipata noin 8 hengelle

• 1 kg hirven ulkopaistia
• 3 sipulia
• 3 porkkanaa
• 200 g lanttua
• 6 valkosipulinkynttä
• 0,5 l tummaa olutta
• 0,5 l punaviiniä
• 3 laakerinlehteä
• iso nippu (noin pienen ruukullisen verran) tuoretta rosmariinia
• 2 tl kuivattua timjamia
• 1 tl Maldon-suolaa tai muuta hyvää suolaa
• reilusti mustapippuria myllystä
• (halutessasi: kuivattuja keittokasviksia lisää makua tuomaan)
• paistamiseen voita ja rypsi- tai oliiviöljyä

1. Kuumenna uuni 100 C:een.

2. Leikkaa kasvikset noin 3 cm kuutioiksi, sipulit reiluiksi lohkoiksi. Kuori ja muserra valkosipulit, rikottuina niistä irtoaa enemmän aromia. Laita kasvikset pataan, samoin suola, reilusti mustapippuria ja laakerinlehdet (ja halutessasi kuivattuja keittokasviksia).

3. Paista lihat pieni erä kerrallaan; jos laitat liikaa lihaa pannulle samaan aikaan, pannu viilenee, eikä ruskeaa pintaa synny: Leikkaa liha reilunkokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna (mielellään valurauta-) pannu kuumaksi ja ruskista voin ja öljyn sekoituksessa pinta korkealla lämmöllä nopeasti. Näin saat lihalle hyvän tumman pintavärin ja maukasta makua. Laita lisää rasvaa pannulle lähes joka paistokertaa varten. Laita lihat pataan. Älä heitä lopuksi paistorasvaa pannulta pois!

4. Madalla pannun lämpöä. Kuumenna pannulla olevassa rasvassa kokonaisia rosmariininoksia ja timjamia. Kun niistä on irronnut aromeja, lisää pannulle noin 1 dl olutta tai punaviiniä ja kaada herkullinen liemi pataan.

4. Kaada pataan loput viinistä ja olut ja lisää suola, pippuri ja laakerinlehdet. Nestettä kuuluu olla paljon, noin kasvisten ja lihan pintaan saakka. Jos sitä ei ole tarpeeksi, laita sekaan vettä. Sekoita pata, laita kansi päälle ja laita pata uuniin noin 8 tunniksi.

5. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Ota rosmariininoksat pois. Minun mielestäni laakerilehtiä ei tarvitse onkia padasta pois, mutta jos haluaa oikein hienostella, voi ne ottaa pois ennen tarjoilua.

6. Nauti heti tai anna jäähtyä ja laita jääkaappiin ja nauti myöhemmin samana tai seuraavana päivänä. Padan maut vain paranevat sen vetäytyessä hieman.

Meillä pata on aina yön yli uunissa ja aamulla onkin ihana herätä padan tuoksuun...

Perunamuusi noin 8 hengelle

Tee muusi juuri ennen tarjoilua, niin se on parhaimmillaan.

• 1,2 kg rosamunda- tai lapin puikulaperunoita
• noin 3 dl kevytmaitoa (tarkka määrä riippuu perunoista)
• 0,5 dl perunoiden keitinvettä
• 150 g voita
• 2 tl suolaa

1. Pese perunat. Laita ne kattilaan ja kaada päälle runsaasti vettä. Keitä kypsäksi. Ota talteen 0,5 dl perunoiden keitinvettä, sillä siinä on hyvää makua.

2. Kuori perunat.

3. Lämmitä maito ja lisää sinne voi.

4. Kaada kuorittujen pottujen päälle keitivettä ja maito-voiseos sekä lisää suola. Lisää maitoa tarvittaessa.

5. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Nauti hyvässä seurassa kiireettömästi.

Raparperimehu

Heräsin tänään auringonpaisteeseen, mikä inspiroi tekemään raparperimehua pakastimessa olevista raparpereista. Raparperit poimittu maalta pari kuukautta sitten, ja laitoin osan pakkaseen pilkottuina. Raparperimehussa hurmaa sen vaaleanpunainen väri sekä herkullinen, lievästi hapan maku. Minun makuuni raparperimehu on parhaimmillaan vain kevyesti makeutettuna, niin sen happamuus ja raikkaus säilyvät. Lisää siis sokerin määrää, jos pidät makeasta mehusta.

Vinkki: mehun suodatuksen jälkeen jäljelle jäävät raparperit voit käyttää esim. raparperi-chutneyyn tai raparperipaistokseen.

Raparperin sisältämän oksaalihapon suola, oksalaatti, sitoutuu kalsiumiin muodostaen niukkaliukoisia saostumia. Saostumat saattavat jäädä munuaistiehyihin kiviksi aiheuttaen kipua. Oksaalihappo (etaanidihappo) on vahvimpia orgaanisia happoja, ja sitä esiintyy myös mm. punajuuressa ja pinaatissa. Lisäksi oksaalihappoa muodostuu elimistössä glyoksyylihaposta ja ylimääräisestä askorbiinihaposta. Voisiko siis erittäin suuria annoksia C-vitamiinia käyttävälle koitua munuaisvaivoja?

Vanha neuvo juoda maitoa raparperin kanssa perustuu siihen, että oksalaatti sitoutuisi maidon kalsiumiin, eikä liuottaisi luiden kalsiumia. Näkemykseni on, että raparperia tai muita oksaalihappoa sisältäviä kasviksia pitäisi syödä päivittäin melko runsaasti, jotta huoli luiden heikentymisestä olisi todellinen.

Raparperimehu, 5 litraa

• 5 l vettä
• 1 l raparperia
• 1 dl sokeria (lisää, jos pidät makeasta mehusta)
• kourallinen tuoreita piparminttua tai minttua (+ lehtiä koristeeksi)
• 2 kanelitankoa

Laita vesi kiehumaan. Pilko raparperit noin 5 cm pitkiksi paloiksi. Lisää kiehuvaan veteen raparperinpalaset, sokeri ja kanelitangot. Jos käytät pakkasesta otettua raparperia, voit lisätä sen jäisenä. Keitä kevyesti poristen kannen alla 15 min ja lisää piparminttu tai minttu varsineen. Keitä vielä 15 min.

Jäähdytä mehu ja siivilöi se. Valmis mehu säilyy jääkaapissa noin kolme päivää.

Nauti kylmänä, mintunlehdillä koristeltuna!

Paluu Suomeen ja Italian vaihdon parhaat hetket

Hiljaisuuden jälkeen on aika koota yhteen Italian vaihdon parhaat kulinaristiset hetket ja orientoitua suomalaisempaan ruokaan. Italialainen vaikute tulee tosin näkymään täällä vaihtoa edeltävää aikaa vahvemmin, heidän ruokakulttuurinsa jätti sen verran suuren vaikutuksen. Tauko kirjoituksessani johtui paitsi työntäyteisestä kesästä, viasta tietokoneeni näppäimistössä.

Suomen kesäherkkujen parhaimmistoa: metsämarjoja

Ennen kuin mennään Italian tunnelmiin, kerron, mitä italialainen kaverini tuumasi pari viikkoa sitten lauantaina Kauppatorilla suomalaisista marjoista sekä herneistä. Kiersimme toria ja hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisista marjoista. Italiassa saa hyviä mansikoita, vadelmia karhunvatukoita. Mustikat ovatkin siellä pensasmustikoita, ja metsämustikoita saa vain harvasta luomukaupasta. Ovatkohan luomukaupan punaherukatkaan Italialaisia? Lakat olivat italailaiselle kaverilleni uusi marja ja huomasin, ettei lakkojen makua ole kovin helppo kuvailla. Musta- ja punaherukoita hän ei ollut ennen nähnyt. Myös karviaiset olivat hänelle uusi tuttavuus. Maistelimme kaikkea, ja eniten hän piti mustikoista, joten ostimme niitä. Herneitäkin ostimme, sillä ne ovat niin makeita ja ihania. Italiassa herneitä käytetään paljon ruoanlaitossa (pelkät herneet, ei kuorineen) lähinnä paistettuina ja keitteyinä. Herneet ovatkin hänelle niin arkipäivää, ettei hän ollut niistä erityisen ihastuksissaan, toisin kuin minä. Kauppatorilta menimme istuskelemaan Kaivariin, jossa söimme (kesän viimeisessä) auringon paahteessa suomalaisia mustikoita ja herneitä sekä hänen tekemäänsä herkullista kinkku-mozzarella -focacciaa.

Seuraavaksi vaihdon tähtihetkiin. Moni niistä liittyy Milanoon sekä ruokaan, mutta elämyksiä on myös muualta Italiasta omilta reissuiltani sekä yliopiston excursioilta. Tässä rankkasadetta ikkunasta katsellessa siirtyy mukavasti takaisin noihin hetkiin...

Alkutuotannon maisemat maaseudulla

Ruokaostokset tiistai- ja lauantaimarkkinoilta

Aromirikkaat yrtit ja kasvikset sekä ruoanlaitto torilta ostetuista raaka-aineista

Vuohen tuorejuusto sekä erilaiset lihat: Parmankinkku, la coppa, salami...

Design sekä unelmieni keittiö, jota ihailin ikkunan takaa

Illalliset perheen ja ystävien kanssa ravintolassa ja kotona

Suklaasalami

Leipä sekä karppausbuumin puuttuminen

Risotton ja muiden italialaisten perinneruokien kokkaaminen ja nauttiminen

Yliopiston ekskursiot mm. balsamico- ja sienitiloille ja leipomoihin

Jäätelö, jota sai lähes joka korttelista, usein liikkeen tiloissa valmistettuna

Yliopiston hyvä automaatti-espresso

Viinit ja niiden saatavuus supermarketeista ja kotikadun liha- ja leipäkaupoista

Nutellakreppi

Grazie Italia!