Caesar-salaatti

Käytin romaine-salaatin lisäksi myös toista lajiketta, koska sitä oli vähän jäljellä jääkaapissa.

Caesar-salaatti sai alkunsa, kun italialainen Caesar Cardini (1896-1956) muutti Yhdysvaltoihin ja perusti ravintoloita sinne ja Meksikoon. Vuonna 1924, asuessaan San Diegossa, hän kehitti kastikkeen kootessaan aterian kaapista löytyvistä tarvikkeista. Tosin joukko Cardinin ravintoloiden henkilökuntaa on ottanut kunnian itselleen kastikkeen kehittämisestä. Cardini ei laittanut kastikkeeseen anjovista, vaan suolaisuutta ja syvyyttä saatiin Worchestershire-kastikkeella. Siinä ei ollut valkosipulia, jota näkee usein nykysisissä ohjeissa. Kastike sekoitettiin romaine-lajikkeen salaatin ja leipäkrutonkien kanssa. Nykyään kastikkeeseen laitetaan alkuperäisten ainesosien lisäksi anjovista ja salaattiin grillattua kanaa, tiikeriravun pyrstöjä, pekonia tai jopa tomaattia, avokadoa tai nachoja. "Cardini's"-brändin caesar-kastike on suosittua Amerikassa.

Minun mielestäni parasta caesar-salaatti on kanan kanssa. Tein listan täydellisen caesar-salaatin ominaisuuksista:

- Salaatinlehdet eivät ole vetisiä, sillä silloin kastike ei tartu niihin hyvin ja lisäksi ne löysistyvät nopeasti.
- Salaatinlehdet on revitty melko isoiksi paloiksi, sillä pienet palat löystyvät nopeammin.
- Kastike on tasapainoisen makuinen: ei likaa Worchestershire-kastiketta tai anjovista tai suolaa. Riittävän paljon sitruunamehua tuomassa happoja eli taittamassa öljyistä suutuntumaa ja makua.
- Kastiketta ei ole liikaa, jotta salaatti ei ole liian raskas ja maistuu muullekin, kuin kastikkeelle.
- Salaatti tarjoillaan tuoreena, jotta salaatinlehdet ja leipäkrutongit eivät löysisty.
- Tarjolla on vastaraastettua- tai höylättyä parmiggianoa ja mustapippuria myllystä.
- Raaka-aineissa ei tehdä kompromissejä: salaatti on romainea, juusto parmesaania, öljy hyvälaatuista jne.

Miten huippu-ceasar valmistetaan? Jos salaatinlehdet pesee, ne on hyvä laittaa jääkaappiin kannellisessa kulhossa tai löyhästi muovipussissa vähintään 2 tuntia ennen käyttöä, sillä siinä ne rapeutuvat ja pinta kuivuu. Kastikkeen valmistuksessa on oltava alussa tarkkana, jotta se ei juoksetu. Kastikkeen teossa maistelua usein ja raaka-aineiden lisäämistä vähän kerrallaan, niin saadaan oikea maku.

Kun kokemusta on enemmän, voi kastikkeen tehdä ruokapöydän vieressä ja sekoittaa salaatin siinä. Itse olen hiljattain saanut majoneesin juoksettumaan muutaman kerran, jotta vielä en ole riittävän näppärä tekemään kastiketta muiden silmien alla.....


2 hengelle (isot annokset)

Kastike:

• 2 keltuaista
• oliiviöljyä
• rypsiöljyä (oliivi:rypsi = 50:50-suhde)
• noin 1 tl Dijon-sinappia
• 1 iso valkosipulinkynsi
• noin 3 anjovis-filettä
• noin 2 rkl sitruunamehua
• 0,5 dl parmesaania vastaraastettuna
• muutamia tippoja Worchestershire-kastiketta
• mustapippuria myllystä

Jälleen tein ajatuksissani kastikkeen pikkukulhossa, enkä salaattikulhossa, mikä olisi kätevintä!

Salaatti:

• noin 400 g (2 isohkoa ruukkua romaine-salaattia)
• 3 paksua siivua rapeakuorista vehnäleipää, esimerkiksi maalaisleipää
• hyppysellinen kuivattua timjamia leipien paahtamiseen
• loraus öljyä leiville
• parmesaania lastuina
• mustapippuria myllystä
• halutessasi noin 300 g kanan rintafileitä

Salaatin teko on hyvä aloittaa salaatinlehtien kanssa. Jos peset ne, tee se jääkylmässä vedessä ja kuivaamisen jälkeen laita vielä jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, jotta pinta kuivuu ja salaatinlehdistä tulee todella rapsakoita.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa leipäsiivut kuutioiksi. Itse pidän reilunkokoisista paloista. Laita uunipellille vähän oliiviöljyä sekä sirottele siihen timjamia ja kääntele leipäpaloja siinä. Laita leipäpalat uuniin paahtumaan noin kymmeneksi minuutiksi ja tarkkaile paahtumista. Ne ovat kypsiä, kun ne ovat rapeutuneet pinnalta.

Kana: ota paketti 1/2 tuntia ennen kanojen paistamista huoneenlämpöön, jotta ne kypsyvät nopeammin. Paista kanat kypsiksi kokonaisina fileinä oliiviöljyssä. Ripottele päälle hieman suolaa. Anna vetäytyä noin 5 minuutin ajan huoneenlämmössä ja leikkaa poikittain ohuehkoiksi siivuiksi.

Tee kastike salaattikulhossa. Leikkaa ensin anjovisfileet aivan pieneksi silpuksi, älä lisää niitä vielä kulhoon. Raasta parmesaani pieneksi. Erottele keltuaiset kulhoon. Ala lisäämään öljyä, ensin ruokalusikasta tippa kerrallaan; näin öljyä ei valahda alussa liikaa. Vispaa koko ajan. Tippoja on hyvä laittaa noin 2:n ruokalusikallisen verran, sitten öljyä voi alkaa lisäämään ohuena nauhana. Jo alussa näkee, alkaako emulsio muodostumaan vai erottuuko öljy keltuaisista. Kun emulsio onnistuu, öljyä voi lisätä nauhana, mutta kuitenkin vähitellen ja isompia lorauksia välttäen. Vispaa koko ajan. Lisää välillä sinappi, anjovis, sitruunamehua noin 1 tl kerrallaan ja parmesaanit sekä Worchestershire-kastiketta, mustapippuria ja valkosipulia (puserrin tässä kätevä). Vielä niiden lisäyksen jälkeen voit jatkaa öljyn lisäämistä, edelleen varoen.

Jos öljyä lisää liian nopeasti tai liian paljon, öljyosa erottuu ja kastikkeen rakenne juoksettuu. Muista ainesten lisääminen koko ajan maistellen, sillä aina voi lisätä, mutta pois ei voi ottaa. Varsinkin anjovis, Worchestershire-kastike ja valkosipuli voivat liikana olla läpitunkevia.

Kun kastikkeen koostumus on melko jäykkä, mutta kuitenkin valuva ja maku hyvä, se on valmis. Lisää kulhoon salaatinlehdet, kananpalat ja krutongit. Vuole jokaiseen annokseen parmesaanilastuja päälle ja rouhi mustapippuria.

Maistuu hyvältä kivennäisveden kanssa!