 |
| Parmankinkkua ja burata-juustoa lounaalla. |
Koneen laskeuduttua viime viikolla Milanon Malpensan kentälle Alppien siintäessä taustalla, tunne oli iloinen ja onnellinen. Ennen kuin olin edes vienyt matkalaukkuani siskon asuntoon, menin jo espressolle ja syömään paninon täytettynä parmankinkulla ja mozzarellalla. Liekö herkutteluni saanut kimmokkeen italialaiselta ystävältäni, joka oli Suomessa Erasmus-vaihdossa ja hiljattain tehdessään lähtöä Italiaan suunnitteli syövänsä Italiassa ensi tekonaan kyseisiä kansallisherkkuja. Parmankinkku ja puhvelinmozzarella kuuluvat niiden italialaisten ruokien joukkoon, jotka eivät paljoa ympärilleen kaipaa - vain oliiviöljyä ja mustapippuria tai palan leipää. Myöhemmin samana päivänä menin yliopistolle moikkaamaan tuttuja sekä kävin tottakai syömässä Nutella-krepin hyväksi havaitussa baarissa Naviglilla. Kävelin Milanon katuja ja nautin kaupungin ilmapiiristä. Pyörin Sant Ambrogion ja Conciliazionen alueilla, joiden katuja pitkin lenkkeilin tiheään viime keväänä. Illalla isämme lensi Milanoon ja kävimme syömässä La Rosa Nerassa, jossa ruoka oli jälleen todella hyvää. Yksinkertaista, tuoretta ja maistuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti