Hyvää pääsiäistä!

Suomalaisista pääsiäisherkuista perinteisimpien joukossa on mämmi, rukiista valmistettu puuro. Raaka-aineina ovat ruisjauhot ja ruismallas, ja valmistus tapahtuu pitkällä imellyttämisellä ja uunikypsytyksellä. Imellyttäminen on jauhojen tai maltaiden liottamista lämpimässä vedessä liedellä, jolloin alfa-amylaasi-entsyymi pilkkoo tärkkelystä maltoosiksi. Valmistustavalla saatiin ruokiin makeutta silloin, kun sokeria oli vaikea saada ja se oli kallista. Imeltämisen jälkeen mämmi saa uunissa rakenteeseensa pehmeyttä ja lisää aromia.

Sokerin ja hienoisen paahteisen maun lisäksi mämmissä maistuu appelsiininen pomeranssinkuori. Mämmin makeutta voi säädellä maltaiden ja ruisjauhon suhteella ja lisätyn siirapin tai sokerin määrällä. Itseäni miellyttää vähemmän makea mämmi, johon ripottelen päälle hieman sokeria, lähinnä suutuntuman takia. Mämmi kylmän maidon kanssa on herkullista ja lisäksi terveellistä, sillä ruis on erittäin rikasta vitamiineissa, kivennäisaineissa ja kuidussa.

Ylempi kuva on Italiasta ja tässä on vain muutama poiminta siitä, millaisia herkkuja pääsiäinen, merkittävä kristillinen juhla, on ympärilleen saanut.

Aurinkoista pääsiäistä, yhdessäoloa ja hyviä ruokahetkiä!

Italia, Italia!

Parmankinkkua ja burata-juustoa lounaalla.

Koneen laskeuduttua viime viikolla Milanon Malpensan kentälle Alppien siintäessä taustalla, tunne oli iloinen ja onnellinen. Ennen kuin olin edes vienyt matkalaukkuani siskon asuntoon, menin jo espressolle ja syömään paninon täytettynä parmankinkulla ja mozzarellalla. Liekö herkutteluni saanut kimmokkeen italialaiselta ystävältäni, joka oli Suomessa Erasmus-vaihdossa ja hiljattain tehdessään lähtöä Italiaan suunnitteli syövänsä Italiassa ensi tekonaan kyseisiä kansallisherkkuja. Parmankinkku ja puhvelinmozzarella kuuluvat niiden italialaisten ruokien joukkoon, jotka eivät paljoa ympärilleen kaipaa - vain oliiviöljyä ja mustapippuria tai palan leipää. Myöhemmin samana päivänä menin yliopistolle moikkaamaan tuttuja sekä kävin tottakai syömässä Nutella-krepin hyväksi havaitussa baarissa Naviglilla. Kävelin Milanon katuja ja nautin kaupungin ilmapiiristä. Pyörin Sant Ambrogion ja Conciliazionen alueilla, joiden katuja pitkin lenkkeilin tiheään viime keväänä. Illalla isämme lensi Milanoon ja kävimme syömässä La Rosa Nerassa, jossa ruoka oli jälleen todella hyvää. Yksinkertaista, tuoretta ja maistuvaa.

Jos olet matkustamassa lähitulevaisuudessa Italiaan ja pidät puhvelinmozzarellasta etkä ole vielä maistanut burataa, niin tilaa sitä. Pizzan päällä, salaatissa, kinkun kanssa... Se on tuoreempaa juustoa, kuin mozzarella ja hieman miedomman makuista - herkullista.

Alkuruoka La Rosa Nerassa: ahventa sitruuna-oliiviöljymarinadissa sekä ripaus mustapippuria.

Pääruoka: fassone-lihaa rosmariinin kanssa. Jälkiruoaksi söin tiramisun ja metsämarjoja.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaatit.

Kuuma peruna

Uuniperuna on herkullista myös eri tyylisenä, kuin miten se on perinteisesti tehty. Perunat halkaistaan kahtia, pinta paistetaan rapeaksi öljyssä pannulla, jonka jälkeen ne saavat kypsyä uunissa. Lisukkeiksi perunat saavat sitruunalla ja valkosipulilla maustettuja katkarapuja, mustapapusalaattia, avokadoa ja salaatinlehtiä.

Ota perunat uunista ja laita päälle kylmät lisukkeet. Juomaksi kivennäisvettä tai vaaleaa olutta ja nauttimaan!

Perunat

1-2 rosamunda-perunaa per hlö

cayennepippuria

paistamiseen oliivi- tai rypsiöljyä

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Halkaise perunat kahtia ja ripottele päälle reilusti cayennepippuria. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista öljyssä noin viiden minuutin ajan, kunnes pinta on kypsynyt. Laita perunat uuniin kypsymään noin 30 minuutiksi.

Katkaravut

noin 250 g katkarapuja

1/2 limen tai sitruunan mehu

1 valkosipulinkynsi

paistamiseen oliivi- tai rypsiöljyä

Anna katkarapujen sulaa huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Valuta niistä neste pois ja painele vielä keittiöpyyhkeellä kevysti niiden pinta kuivaksi. Tällöin paistaessa öljy ei räisky. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappealla puolella, jolloin saat kuoren helposti pois. Leikkaa siivuiksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista katkarapuja valkosipulin kanssa parin minuutin ajan. Purista lopuksi joukkoon sitrusmehu.

Papusalaatti

200 g mustapapuja

pieni punasipuli

noin 100 g varsiselleriä

1/4 tuoreesta punaisesta chilipalosta (jotakin keskivahvaa lajiketta)

kourallinen tuoretta korianteria

1/2 limen tai sitruunan mehu

mustapippuria

hiukan suolaa

Jos käytät liemessä olevia mustapapuja, huuhtele ne aluksi kylmällä vedellä. Leikkaa punasipuli ja varsiselleri aivan pieniksi kuutioiksi. Leikkaa korianteri karkeasti silpuksi. Korianterissa myös varsiosat ovat hyviä ja aika pehmeitä, joten käytä nekin. Jos pidät voimakkaasta tulisuudesta, käytä chilin siemenetkin, muuten poista ne. Leikkaa chili pieneksi silpuksi. Sekoita ainekset, purista joukkoon limen mehu ja mausta mustapippurilla ja suolalla.

Avokadotahna

2 avokadoa

hiukan suolaa

halutessasi esim. chiliä, sitruunamehua tai valkosipulia

Murskaa haarukalla avokado ja sekoita siihen hieman suolaa (ja muita mausteita).

Hyvää viikonloppua!

Kaurapuuroa ja viime kesän mustaviinimarjoja.

Toivotan kaurapuuroannokseni takaa rentouttavaa ja mukavaa viikonvaihdetta. Huomenna on Ravintolapäivä, joten pieniä kojuja ja kekseliäitä ruokaideoita on taas monissa kadunkulmissa!

Kaurasta lisää löytyy blogista tämän linkin takaa.

Piadina ja lisukkeita

Piadina-leipää, lohi-cevicheä, hummusta, avokadotahnaa ja tsatsikia.

Piadina on italaialainen litteä leipä, jota syödään erityisesti Emilia-Romagnan alueella. Tosin se on levinnyt ainakin pohjoisessa laajalti ja Milanossa saikin lähes kaikista kahviloista täytettyjä piadinoja. Piadina muistuttaa ensimmäisiä aiysh-leipiä, jotka egyptiläiset paistoivat savilevyjen päällä faaraoiden Egyptissä. Se on samankaltainen myös Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa sekä Intiassa valmistettavien litteiden leipien kanssa. Lähi-idässä samantyyppisen leivän nimi on khoubiz ja libanonilainen, aivan litteä leipä on nimeltään mankoush. Intiassa esimerkiksi paratha on samankaltainen leipä. Litteiden leipien laaja levinneisyys selittyy yksinkertaisilla raaka-aineilla ja valmistustavalla sekä sillä, että niillä on kätevää kauhoa erilaisia kastikkeita.

Italiassa piadinaa tarjotaan nykypäivänä täytettynä juustolla, keitetyllä tai ilmakuivatulla kinkulla, ja toki siitäkin löytyy Nutellalla täytetty versio. Piadina joko käännetään puoliksi tai kääritään rullalle, jolloin se on helppoa ottaa mukaan ja syödä matkalla.

Meidän eilen syömämme ateria oli sekoitus ruokia Etelä-Amerikasta, Pohjois-Afrikasta ja välimeren alueelta. Kaikki sopi hyvin yhteen ja ne syötiin piadina-leivän kanssa: mieheni laittoi täytteitä päälle ja kääräsisi leivän rullalle ja minä söin tahnoja dippaamalla ja cevicheä haarukalla.

Jos valmistat tällaisen aterian, kannattaa tehdä ensin leipätaikina, sitten tahnat ja ceviche. Leipä on parasta suoraan uunista tulleena, joten sen paisto kannattaa tehdä viimeiseksi.

Piadina 2 hengelle (3 isohkoa leipää)

2,5 dl vehnäjauhoja

1,25 dl haaleaa vettä

1 rkl oliiviöljyä

1/2 tl suolaa

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Kaada keskelle jauhoja vesi ja oliiviöljy koko ajan lusikalla sekoittaen. Taikina on valmista nopeasti ja sen koostumus on silloin jäykkä.

Jaa taikina kolmeen osaan ja litistä jauhotetun pöydän päällä leivät. Voitele alusta, esim. leivinpaperi, oliiviöljyllä; noin 1/2 rkl riittää, jotta oliiviöljy ei löystytä leipiä. Aseta leivät vetäytymään sen päälle kelmulla peitettynä, viileään paikkaan (esim. jääkaappiin) 20 minuutiksi. Lämpimässä niiden rakenne muuttuu liian löysäksi, jolloin niitä on mahdotonta käsitellä.

Paista kuumalla levyllä: valurautapannu käy hyvin. Paistoaika on noin 2 minuuttia per puoli, kunnes pinnan väri on hieman tummunut ja jopa palanut kevysti muutamasta kohdasta.

Tarjoile lämpiminä.

Valmiissa taikinassa jauhot ovat imeneet veden ja koostumus on jäykkä ja hieman elastinen.

Piadinat muotoillaan jauhotetun pöydän päällä.

Tahnat: hummuksen ohje löytyy täältä ja tsatsikin täältä.

Avokadotahna

2 kypsää avokadoa

1/2 limen mehu

hyvin pieni määrä tulista chiliä (esim. habaneroa)

1 pieni valkosipulinkynsi

Sekoita avokadojen liha ja muut ainekset joko haarukalla tai sauvasekoittimella. Rakenne on mielestäni parempi, jos se ei ole sauvasekoittimella liian sileäksi vedetty.

Sitten cevicheen, joka on perulaisen ystäväni ohjeen mukaan tehty. Hän käyttää ehdottomasti vaaleaa kalaa ja italiassa teimme sen ahvenesta. Eilen ei ollut vaaleaa kalaa tiskissä, joten tein sen loheen, joka sopii myös mainiosti makuihin.

Ceviche (2 hengelle)

300 g vaaleaa kalaa, esim. siikaa (lohi sopii myös)

noin 4:n limen mehu

1 varsisellerin varsi

1 pieni punasipuli

hiukan tulista chiliä (esim. habanero)

kourallinen korianteria

suolaa

Aloita punasipulista: pilko se renkaiksi ja laita jääkylmään veteen vähintään 30 minuutiksi. Sipulin kitkerää aromia liukenee veteen ja lisäksi se rapeutuu entisestään.

Purista limeistä mehut.

Käsittele kala niin, että se on ruodotonta ja nahka on poistettu. Leikkaa kala pieniksi, noin 0,5x1,5 cm kokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon limenmehu ja lohenpalat ja siirrä jääkaappiin. Limenmehua on sopiva määrä, kun lohi ei ui siellä. Kääntele paloja kypsymisen aika, jotta kaikki pinnat ovat kosketuksissa mehun kanssa. Lohi alkaa raakakypsymään limen happojen vaikutuksesta. Kypsymisaika vaihtelee limejen happamuuden ja kalanpalojen mukaan ja on noin 20-30 minuuttia. Kalan kuuluu jäädä sisältä raa'aksi.

Leikkaa varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Kätevää on leikata se ensin pituussuunnassa ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi ja sen jälkeen poikittaissuunnassa, jolloin saat pientä palaa.

Leikkaa pieni määrä chiliä pieneksi silpuksi. Leikkaa korianteri isoksi silpuksi.

Valuta punasipuleista vesi pois. Kun lohi on pinnastaan vaalentunut, eikä se ole enää sisältä täysin raaka, yhdistä kaikki ainekset ja suola, maista maku ja lisää chiliä tai suolaa tarpeen mukaan. Laita vielä noin 10 minuutin ajaksi maustumaan jääkaappiin.

Enjoy ja hyvää viikonloppua!

Piadinan ohje ja historiaa: Ingram Christine ja Shapter Jennifer. Il pane, fatto in casa. 2012. Italia: Rusconi libri.

Parsakaali-pekonipasta

Parsakaali-pekonipastassa maistuu lehtipersilja ja hennosti minttu ja särmää se saa pekonista. Parsakaalit  hörytetään kypsiksi, ei kuitenkaan ihan löysäksi asti. Pastaksi sopii mielestäni parhaiten lyhyt versio, esimerkiksi penne tai vastaava, tällä kertaa käytin orecchiette-mallista pastaa. Hyvälaatuiseen pastaan kastike tarttuu hyvin ja sen "al dente" -kypsyysaste on helppoa arvioida - se ei kypsy hetkessä liian pehmeäksi.

Pohjana kastikkeelle käytin yrttiöljyä, jonka ohjeen näet klikkaamalla tästä! Yrttiöljyyn vielä vinkki: lisää oliiviöljyä varovaisella kädellä, jotta rakenne ei tule liian öljyiseksi ja liukkaaksi!

4 hengelle

noin 400 g parsakaalia

noin 300 g pekoni

yrttiöljyä (ohje täällä)

Tee yrttiöljy.

Pasta on nopea valmistaa, joten laita heti alussa pastavesi kiehumaan. Laita myös parsakaalin höyrytystä varten vesi kiehumaan.

Leikkaa parsakaali pienehköiksi kimpuiksi ja laita höyryttymään noin 7 minuutin ajaksi, kunnes ne ovat kypsiä, mutta sisällä on vielä napakkaa rakennetta.

Paista pekonia pannulla, kunnes se on rusehtavaa ja rapeaa.

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Kun pasta on lähes kypsää, laita pekoninpalat pannulle miedolle lämmölle (pesen välissä pannun pekoninrasvasta, toki rasvankin voi käyttää makua antamaan). Laita pannulle myös parsakaalit ja lämmitä hetki, jolloin myös parsakaalin ylimääräinen vesi haihtuu.

Lisää pannulle pastat ja yrttiöljy. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi mustapippuria!

Pähkinäleipä

Leipominen kotona on mukavaa ja kokemuksen myötä se käy myös nopeaksi hommaksi. Ja siistiksi myös - alussa jauhoja oli huomattavasti enemmän ympäri pöytätasoja ja lattialla. Myös taikinan koko on helpompi määrittää, kun on jo muutaman leivän ehtinyt pyöräyttää. Seuraava resepti sopii arjen leivontaan hyvin, sillä kohotusaika on vain pari tuntia ja taikina on helposti käsiteltävää. Kun tulet kotiin päivän aherruksista, vaivaa taikina kasaan ja jätä kohoamaan. Iltapala-ajan lähestyessä laita leipä uuniin ja saat illan lisäksi aamupalaksi leivät.

Variaatiota saa erilaisilla jauhoilla: vehnä, spelttivehnä, ruis, graham... sekä mausteilla, pähkinöillä ja oliiveilla. Jauhojen määrän kanssa näppituntuma kertoo, mikä on tarpeeksi. Niiden tarkka määrä vaihtelee riippuen jauhojen kosteuspitoisuudesta, johon vaikuttavat jauhatusaste, varastointiolosuhteet ja ilmaston kosteus. Minä suosin tuorehiivaa, sillä mielestäni sen määrän säätelyyn syntyy tuntuma ja lisäksi siinä on rustiikkista leipomisen iloa!

Tällä ohjeella valmistetulle taikinalle saa kauniin muodon, kun taikinakasan pintaan ripottelee kevyesti jauhoja, niin ettei taikina tartu käsiin mahdottoman paljon. Sitten taikinan reunaosat käännetään leivän sisään, niin että päällispinta venyy tasaiseksi. Pintaan voi vetää sahalaitaisella veitsellä nopein liikkein kuvioita, jottei leipä kohoa uunissa jalkapalloksi ja ovathan ne myös hyvän näköisiä.

1 leipä

0,75 l jauhoja

0,45 l vettä

25 g tuorehiivaa

2 rkl oliiviöljyä (noin 20 ml)

1 tl suolaa

Ota kraanasta noin 40-asteista vettä. Se jäähtyy nopeasti kulhoon pantaessa ja sekoitettaessa hiiva sinne. Liuota hiiva veteen. Lisää jauhoja noin 1 dl kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisää välissä oliiviöljy ja suola. Jauhojen määrä on sopiva, kun taikina on jämäkkää ja irtoaa melko hyvin kulhon reunoista. Se on kuitenkin vielä selvästi venyvää ja muokkautuvaa.

Anna kohota noin kahden tunnin ajan liinan alla vedottomassa paikassa. Taikina on kohonnut riittävästi, kun se on noin kaksinkertainen.

Muotoile leipä, ylempänä tekstissä vinkki!

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista leipää noin 30 minuutin ajan, kunnes pinta on saanut rusehtavaa väriä. Ota jäähtymään liinan alle ja leikkaa, kun jäähtynyt hetken aikaa.

Taikina näyttää tältä, kun sen koostumus on hyvä.

Lämmintä leipää ja voita.