Värikästä ruokaa ja ihania makuja: Silvoplee

Kun sovin treffit loppuviikolle Silvopleehen tätini kanssa, halusin jakaa kokemuksiani täällä blogissa ravintolasta. Silvoplee on kasvisravintola, jossa on ruoat otetaan buffet-pöydästä ja maksetaan painon mukaan. Lisäksi tarjolla on keittoa, jolle on eri kilohinta. Vitriinissä on erilaisia kasvispohjaisia kakkuja sekä juomaksi luomumehuja ja -siideriä. Buffet-pöydässä on hyvin montaa eri sorttia, joista osa on kypsennettyä ja osa raakaa, joten raakaruokadieettiä noudattavakin löytää sieltä lautasen täydeltä syötävää. Maut ovat vaihtelevia: hapatettuja vihanneksia, pähkinäisiä tahnoja, intialaista kasvispataa, makeita hedelmiä. Lautasen koko on suuri, mutta siitä huolimatta se täyttyy helposti, sillä herkullisia ruokia on niin montaa sorttia.

Silvoplee on Kalliossa (Toinen linja 3) vanhassa rakennuksessa, korkeassa ja valoisassa tilassa. Sen seinille kauniita seinämaalauksia on maalannut Vincent Bakkum, jonka teoksista pidän kovasti. Ravintola on auki päiväpainotteisesti: maanantaista lauantaihin klo 11-18. Sinne ei oteta pöytävarauksia, mutta vaihtuvuus on melko nopeaa, joten vapautuvaa pöytää ei yleensä joudu odottelemaan kauaa. Kuvissa olen Silvopleessa mieheni kanssa syömässä ja onneksi pääsen sinne pian uudestaan!

Ragù bianco - Sianlihakastike pastalle

Teimme mieheni kanssa tätä pastaa Aglio & Olio -keittokirjasta (Saku Tuominen, Tuukka Koski ja Kimmo Kivilahti 2008, Tammi), ruoan nimi on "Rigatoni con ragù di maiale" eli rigatoni-pastaa sianlihastikkeen kanssa. Se muistuttaa ulkonäöltään kuin naudanliha-bolognese -kastiketta, mutta maku on aivan erilainen. Bolognialaisen jauhelihakastikkeenhan voi italialaisten mukaan valmistaa joko naudan- tai sianlihasta. Aromeja kastike saa varsiselleristä, porkkanasta ja valkoviinistä. Makujen syventämiseksi kastiketta haudutetaan noin 45 minuuttia, joten valmistukseen on hyvä varata reilusti aikaa. Ohjeessa pastana on rigatoni eli putkipastaa, jossa on melko suuri halkaisija, mutta keitimme tällä kertaa linguine-pastaa. Aglio & Olio -kirjassa raaka-aineille ei ole määriä ilmotettuina, lisäsin ne ohjeeseen. Myös oregano, suola ja pippuri ovat lisäämiäni, ja ohje on kirjoitettu omin sanoin.

Ruoassa käytetään porsaan jauhelihaa ja me jauhamme sen usein itse lihamyllyllä, nyt käytimme porsaan palapaistia.

4 hengelle

• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 isoa porkkanaa
• 1 iso varsi varsiselleristä
• 400 g porsaan jauhelihaa
• 2 dl valkoviiniä
• 1 kg tomaattimurskaa (2 pakkausta)
• oreganoa
• suolaa, mustapippuria
• tuoretta basilikaa

Oliiviöljyä paistamiseen.

Kuori porkkanat. Pilko sipuli, porkkanat ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappealla puolella ja pilko pieneksi. Laita kuumalle pannulle öljyä ja paista kasviksia siinä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja sipuli on makeutunut.

Lisää pannulle liha ja kypsennä muutaman minuutin ajan. Lisää valkoviini sekä tomaattimurska ja oregano, suola ja mustapippuria myllystä. Jätä hautumaan kannen alle miedolle lämmölle noin 45 minuutin ajaksi.

Tarkista makua hautumisen aikana ja lisää tarvittaessa oregano, suolaa tai pippuria. Lisää vettä, jos nestemäärä näyttää liian niukalta.

Keitä pasta reippaasti suolatussa, runsaassa vedessä.

Leikkaa tai revi basilika isoiksi palasiksi ja lisää se kastikkeeseen muutamaa minuuttia ennen tarjoilua. 

Kyytipojiksi annokseen parmesaania ja lasiin kuivaa valkoviiniä - buon appetito!

Aamujen aamu

Runsaan ja kiireettömän aamupalan ansiosta koko päivä saa hyvän vireen. Montaa sorttia kattavan aamiaispöydän kokoamista varten saa ostaa ison kassillisen erilaisia tuotteita, joten sellaisen järjestäminen ei ole aina aivan pienen vaivan takana. Kahdestaan onkin mielestäni mielekkäämpää mennä aamiaiselle tai brunssille kahvilaan, kun taas isommalle porukalle aamiaista järjestäessä hankittavien tuotteiden määrä ei kasva kahden hengen ruokakassiin verrattuna kovin paljoa. Unelmien aamupala sisältää mielestäni hyvää leipää, juustoja, leikkeleitä, salaattia, tomaattia ja kurkkua leivän päälle, croissanteja ja hilloa, luonnonjogurttia, tuoreita marjoja ja hedelmiä, mysliä, keitettyä kananmunaa sekä appelsiinimehua ja kahvia tai teetä... ja parhaimmillaan aamiaisen saa nauttia hyvin nukutun yön jälkeen. Jos mieheltäni kysytään, hän lisäisi listaan vielä pekonin, joka kieltämättä itsellenikin maistuu, jos kyseessä on englantilaistyyppinen aamiainen paahtoleipineen, tomaattipapuineen ja munakokkeleineen.

Kuvan aamiainen on Milanosta, ja se nautittiin siskoni syntymäpäiväaamuna. Siellä oli erityisen helppoa hakea tuoretta leipää, sillä leipäkauppa oli aivan naapurissa.

Hyvää viikonloppua sekä rentoja ja herkullisia aamuja!

Voimakas, mutta lempeä hirvipata

Hirvenliha on vähärasvaisempaa, kuin naudanliha, ja siinä on riistalle ominainen maku. Maku on melko mieto, ja hyvin vähärasvaisessa hirven sisäfileessä ei mielestäni ole huomattavaa eroa naudan sisäfileeseen. Yleisimmin teen hirvestä padan, sillä ulkopaistia tulee eniten, ja se sopii mainiosti pataan. Padan teossa tärkein seikka on pitkä haudutus miedolla lämmöllä. Yön yli haudutettaessa liha pehmenee ja kalvot ja jänteet gelatinisoituvat, joten tuloksena on pehmeää ja mureaa lihaa.

Eniten käyttämässäni reseptissä liha hautuu punaviinissä ja oluessa kasvisten ja mausteiden kanssa. Todella mainio pata syntyy myös äitini löytämällä välimerellisellä reseptillä, johon tulee valkoviiniä, kasviksia ja sitruunaa. Oli pata sitten puna- tai valkoviiniin tehty, on rosmariini ihan ehdoton mauste padalle!

Hirvipadan kanssa sopii parhaiten perunamuusi, ja mielestäni hyvään muusiin ei tarvitse käyttää kermaa; kevytmaito toimii hyvin! Juomaksi sopii täyteläinen, runsas punaviini sekä olut. Patoja ja muusseja tehdessä on onni, jos pystyy käyttämään valurautaisia pannuja ruskistamiseen ja hauduttamiseen, ja oikein isoa kattilaa muusille.

Hirvipata noin 8 hengelle

• 1 kg hirven ulkopaistia
• 3 sipulia
• 3 porkkanaa
• 200 g lanttua
• 6 valkosipulinkynttä
• 0,5 l tummaa olutta
• 0,5 l punaviiniä
• 3 laakerinlehteä
• iso nippu (noin pienen ruukullisen verran) tuoretta rosmariinia
• 2 tl kuivattua timjamia
• 1 tl Maldon-suolaa tai muuta hyvää suolaa
• reilusti mustapippuria myllystä
• (halutessasi: kuivattuja keittokasviksia lisää makua tuomaan)
• paistamiseen voita ja rypsi- tai oliiviöljyä

1. Kuumenna uuni 100 C:een.

2. Leikkaa kasvikset noin 3 cm kuutioiksi, sipulit reiluiksi lohkoiksi. Kuori ja muserra valkosipulit, rikottuina niistä irtoaa enemmän aromia. Laita kasvikset pataan, samoin suola, reilusti mustapippuria ja laakerinlehdet (ja halutessasi kuivattuja keittokasviksia).

3. Paista lihat pieni erä kerrallaan; jos laitat liikaa lihaa pannulle samaan aikaan, pannu viilenee, eikä ruskeaa pintaa synny: Leikkaa liha reilunkokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna (mielellään valurauta-) pannu kuumaksi ja ruskista voin ja öljyn sekoituksessa pinta korkealla lämmöllä nopeasti. Näin saat lihalle hyvän tumman pintavärin ja maukasta makua. Laita lisää rasvaa pannulle lähes joka paistokertaa varten. Laita lihat pataan. Älä heitä lopuksi paistorasvaa pannulta pois!

4. Madalla pannun lämpöä. Kuumenna pannulla olevassa rasvassa kokonaisia rosmariininoksia ja timjamia. Kun niistä on irronnut aromeja, lisää pannulle noin 1 dl olutta tai punaviiniä ja kaada herkullinen liemi pataan.

4. Kaada pataan loput viinistä ja olut ja lisää suola, pippuri ja laakerinlehdet. Nestettä kuuluu olla paljon, noin kasvisten ja lihan pintaan saakka. Jos sitä ei ole tarpeeksi, laita sekaan vettä. Sekoita pata, laita kansi päälle ja laita pata uuniin noin 8 tunniksi.

5. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Ota rosmariininoksat pois. Minun mielestäni laakerilehtiä ei tarvitse onkia padasta pois, mutta jos haluaa oikein hienostella, voi ne ottaa pois ennen tarjoilua.

6. Nauti heti tai anna jäähtyä ja laita jääkaappiin ja nauti myöhemmin samana tai seuraavana päivänä. Padan maut vain paranevat sen vetäytyessä hieman.

Meillä pata on aina yön yli uunissa ja aamulla onkin ihana herätä padan tuoksuun...

Perunamuusi noin 8 hengelle

Tee muusi juuri ennen tarjoilua, niin se on parhaimmillaan.

• 1,2 kg rosamunda- tai lapin puikulaperunoita
• noin 3 dl kevytmaitoa (tarkka määrä riippuu perunoista)
• 0,5 dl perunoiden keitinvettä
• 150 g voita
• 2 tl suolaa

1. Pese perunat. Laita ne kattilaan ja kaada päälle runsaasti vettä. Keitä kypsäksi. Ota talteen 0,5 dl perunoiden keitinvettä, sillä siinä on hyvää makua.

2. Kuori perunat.

3. Lämmitä maito ja lisää sinne voi.

4. Kaada kuorittujen pottujen päälle keitivettä ja maito-voiseos sekä lisää suola. Lisää maitoa tarvittaessa.

5. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Nauti hyvässä seurassa kiireettömästi.

Raparperimehu

Heräsin tänään auringonpaisteeseen, mikä inspiroi tekemään raparperimehua pakastimessa olevista raparpereista. Raparperit poimittu maalta pari kuukautta sitten, ja laitoin osan pakkaseen pilkottuina. Raparperimehussa hurmaa sen vaaleanpunainen väri sekä herkullinen, lievästi hapan maku. Minun makuuni raparperimehu on parhaimmillaan vain kevyesti makeutettuna, niin sen happamuus ja raikkaus säilyvät. Lisää siis sokerin määrää, jos pidät makeasta mehusta.

Vinkki: mehun suodatuksen jälkeen jäljelle jäävät raparperit voit käyttää esim. raparperi-chutneyyn tai raparperipaistokseen.

Raparperin sisältämän oksaalihapon suola, oksalaatti, sitoutuu kalsiumiin muodostaen niukkaliukoisia saostumia. Saostumat saattavat jäädä munuaistiehyihin kiviksi aiheuttaen kipua. Oksaalihappo (etaanidihappo) on vahvimpia orgaanisia happoja, ja sitä esiintyy myös mm. punajuuressa ja pinaatissa. Lisäksi oksaalihappoa muodostuu elimistössä glyoksyylihaposta ja ylimääräisestä askorbiinihaposta. Voisiko siis erittäin suuria annoksia C-vitamiinia käyttävälle koitua munuaisvaivoja?

Vanha neuvo juoda maitoa raparperin kanssa perustuu siihen, että oksalaatti sitoutuisi maidon kalsiumiin, eikä liuottaisi luiden kalsiumia. Näkemykseni on, että raparperia tai muita oksaalihappoa sisältäviä kasviksia pitäisi syödä päivittäin melko runsaasti, jotta huoli luiden heikentymisestä olisi todellinen.

Raparperimehu, 5 litraa

• 5 l vettä
• 1 l raparperia
• 1 dl sokeria (lisää, jos pidät makeasta mehusta)
• kourallinen tuoreita piparminttua tai minttua (+ lehtiä koristeeksi)
• 2 kanelitankoa

Laita vesi kiehumaan. Pilko raparperit noin 5 cm pitkiksi paloiksi. Lisää kiehuvaan veteen raparperinpalaset, sokeri ja kanelitangot. Jos käytät pakkasesta otettua raparperia, voit lisätä sen jäisenä. Keitä kevyesti poristen kannen alla 15 min ja lisää piparminttu tai minttu varsineen. Keitä vielä 15 min.

Jäähdytä mehu ja siivilöi se. Valmis mehu säilyy jääkaapissa noin kolme päivää.

Nauti kylmänä, mintunlehdillä koristeltuna!

Paluu Suomeen ja Italian vaihdon parhaat hetket

Hiljaisuuden jälkeen on aika koota yhteen Italian vaihdon parhaat kulinaristiset hetket ja orientoitua suomalaisempaan ruokaan. Italialainen vaikute tulee tosin näkymään täällä vaihtoa edeltävää aikaa vahvemmin, heidän ruokakulttuurinsa jätti sen verran suuren vaikutuksen. Tauko kirjoituksessani johtui paitsi työntäyteisestä kesästä, viasta tietokoneeni näppäimistössä.

Suomen kesäherkkujen parhaimmistoa: metsämarjoja

Ennen kuin mennään Italian tunnelmiin, kerron, mitä italialainen kaverini tuumasi pari viikkoa sitten lauantaina Kauppatorilla suomalaisista marjoista sekä herneistä. Kiersimme toria ja hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisista marjoista. Italiassa saa hyviä mansikoita, vadelmia karhunvatukoita. Mustikat ovatkin siellä pensasmustikoita, ja metsämustikoita saa vain harvasta luomukaupasta. Ovatkohan luomukaupan punaherukatkaan Italialaisia? Lakat olivat italailaiselle kaverilleni uusi marja ja huomasin, ettei lakkojen makua ole kovin helppo kuvailla. Musta- ja punaherukoita hän ei ollut ennen nähnyt. Myös karviaiset olivat hänelle uusi tuttavuus. Maistelimme kaikkea, ja eniten hän piti mustikoista, joten ostimme niitä. Herneitäkin ostimme, sillä ne ovat niin makeita ja ihania. Italiassa herneitä käytetään paljon ruoanlaitossa (pelkät herneet, ei kuorineen) lähinnä paistettuina ja keitteyinä. Herneet ovatkin hänelle niin arkipäivää, ettei hän ollut niistä erityisen ihastuksissaan, toisin kuin minä. Kauppatorilta menimme istuskelemaan Kaivariin, jossa söimme (kesän viimeisessä) auringon paahteessa suomalaisia mustikoita ja herneitä sekä hänen tekemäänsä herkullista kinkku-mozzarella -focacciaa.

Seuraavaksi vaihdon tähtihetkiin. Moni niistä liittyy Milanoon sekä ruokaan, mutta elämyksiä on myös muualta Italiasta omilta reissuiltani sekä yliopiston excursioilta. Tässä rankkasadetta ikkunasta katsellessa siirtyy mukavasti takaisin noihin hetkiin...

Alkutuotannon maisemat maaseudulla

Ruokaostokset tiistai- ja lauantaimarkkinoilta

Aromirikkaat yrtit ja kasvikset sekä ruoanlaitto torilta ostetuista raaka-aineista

Vuohen tuorejuusto sekä erilaiset lihat: Parmankinkku, la coppa, salami...

Design sekä unelmieni keittiö, jota ihailin ikkunan takaa

Illalliset perheen ja ystävien kanssa ravintolassa ja kotona

Suklaasalami

Leipä sekä karppausbuumin puuttuminen

Risotton ja muiden italialaisten perinneruokien kokkaaminen ja nauttiminen

Yliopiston ekskursiot mm. balsamico- ja sienitiloille ja leipomoihin

Jäätelö, jota sai lähes joka korttelista, usein liikkeen tiloissa valmistettuna

Yliopiston hyvä automaatti-espresso

Viinit ja niiden saatavuus supermarketeista ja kotikadun liha- ja leipäkaupoista

Nutellakreppi

Grazie Italia!

Suppilovahvero-mustatorvisienipasta

Sienet ovat kuuluneet Milanon-vaihtoaikani ohjelmaan eri tavoin: osallistuin yliopiston excursiolle kahdelle eri sienitilalle, ja olen syönyt kuluneen viiden kuukauden aikana enemmän sieniä, kuin viitenä viime vuonna yhteensä. Sieni-excuilla pääsimme tutustumaan kahteen erilaiseen, etupäässä herkkusieniä viljelevään yritykseen: ensimmäisessä niitä viljeltiin suuria määriä halleissa ja toisessa oli hiukan pienempiä viljelmiä luolastossa. Viljely lähtee liikkeelle sopivan alustan ja starter-kulttuurin valinnasta, ja sieltä ne kauniin pyöreät ja vaaleat sienet kasvavat. Aiemmin herkkujani olivat sienistä aromaattisimmat: suppikset, kantarellit, mustatorvisienet ja tryffeli. Nykyään olen myös herkkutatti-fani, mikä on tarttunut italialaisista. Herkkutatteja ei voi viljellä niiden monimutkaisempien tarpeiden vuoksi, ne ovat aina metsästä poimittuja. Herkkusienetkin ovat herkullisia, mutta suosin tosiaan enemmän voimakkaamman makuisia sieniä.

Italiassa herkkutatteja löytyy useimman kaupan hyllystä kuivattuina, ja ravintolan listoillakin niitä näkee paljon. Niitä syödään lähinnä pääruoaksi (secondo) lisukkeen, esim. paistettujen perunoiden tai keitetyn pinaatin kanssa. Myös risotossa niitä käytetään. Yksi suosikkiravintoloistani täällä, Rosa Nera Brerassa, tekee maistuvan herkkutatti-annoksen, missä sienet ovat paistettuina oliiviöljyssä valkosipulin ja persiljan kanssa.

Minulla oli täällä Milanossa mukana joululahjaksi saamiani kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joita olen käyttänyt pari kertaa risotossa ja kerran pastassa. Pastassa niiden maut tulevat eri tavalla esiin, kuin risotossa; risotossa niiden aromeja liukenee oliiviöljy-valkoviiniliemeen, kun taas pastassa vain oliiviöljyyn. Useimmat aromeista ovat rasvaliukoisia, joten öljykastikkeessa ne tulevat voimakkaammin esiin.

Pastan ohje 2 hengelle:

• 200 g kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä (tai jompia kumpia) tai 500 g tuoreita
• 1 shalottisipuli
• 0,5 dl oliiviöljyä
• pieni nippu lehtipersiljaa
• suolaa
• 0,5 sitruunan mehu
• mustapippuria

Laita pastavesi kiehumaan.

Leikkaa shalottisipuli pieniksi kuutioiksi. Pilko tuoreet sienet. Lämmitä osa oliiviöljystä (niin että pohja peittyy) pannulla. Lisää sipuli ja kuivat sienet. Jos käytät tuoreita sieniä, kuullota ensin sipulia hetkinen ja lisää sitten vasta sienet. Lisää öljyä, ripaus suolaa sekä hienonna joukkoon lehtipersilja.

Keitä pasta al denteksi.

Purista lopussa kastikkeen joukkoon 0,5 sitruunan mehu, tarkista maku ja lisää vielä suolaa tai sitruunamehua tarvittaessa. Rouhi annosten päälle mustapippuria ja nauti sitruunaveden tai kuohuviinin kanssa!